Climbin’ up the ladder

Wuhuu, nyt on työkuviot selvillä, auto hankittuna, viimeinenkin tentti suoritettu ja graduryhmä tiedossa!! Pääsin Tikapuu-projektiin (kehityspsykaa, mutta mielenkiintoisilla aihevaihtoehdoilla), hence the title and the song. Oikeastaan hain vain otsikon sanoilla biisiä ja tuo löytyi. Not bad!

Nyt tie vie Tampereelle raksun luo ja huomenna mennäään Helsinkiin kaveriporukan euroviisubileisiin! Kivaa on jo nyt, kun kaikki rullaa hyvin, ja lisää kivaa on tulossa…!

…Inb4 graduahdistus. No, se on edessä vasta syksyllä. Nyt saa sonaattia!

Onnea, olet kandi!

800px-Burrowing_owl_smile
Ilmeeni kun sain tutkintotodistukseni postissa.

Nyt se on sitten virallista: olen psykologian kandidaatti! Sain ihanan pöllönkin ♥ Mutta koska tutkinnon ulos saaminen meni pitkälle helmikuuhun, niin voin saada opintotukea vasta maaliskuulle – ja sekin tulee takautuvasti, jos se nyt koskaan tulee. Opintotukilautakunnalla pitäisi Kelan kanssa mennä se maksimissaan kaksi viikkoa tehdä päätös. Nyt on kuitenkin mennyt jo kolme viikkoa. Pitää varmaan soitella sinne kohta.

Muuten menee oikein mukavasti. Pian on Tampere Kuplii ja tulee kolme vuotta siitä, kun tapasin Tohtorini ensimmäisen kerran… Mikä tarkoittaa myös, että kolmevuotispäivä lähestyy… ♥ Tämänhetkisestä köyhyydestäni huolimatta tuo yllä oleva kuva on fiilisteni mukainen :3 ♥

Hölmöstä rakkaudesta 100 km Ouluun

Hei, minun pitäisi lukea, mutta (ahdistuneisuushäiriöt ahdistavat liikaa!)… Ei kun. Tahdoin vähän kirjoittaa jotain dadaa, tajunanvirtaa siitä, miten paljon odotan kesää. Minulla olisi nyt kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa neljän kurssin lopputyöt – kaikki englanniksi, luonnollisesti. Vasta niiden jälkeen katson, mitkä Jkln keskeneräisistä kursseista ovat vielä pelastettavissa. Ingen panik, ainakin minulla on kieliopintoja enemmän kuin tarpeeksi! Akateeminen ruotsi noin kahden vuoden tauosta huolimatta heittämällä läpi, hah! Varmaan kaikki sen ansiota, että olen kuunnellut Kentiä ja katsonut ahkerasti Solsidania (på finska heter det Onnea onkimassa)! ;D

Mutta kuten otsikosta voi ehkä huomata, kuuntelen taas pitkästä aikaa SMG:a, ja vähän muitakin kappaleita tällä kertaa kuin vain Johnlock-feelseissä sitä, joka kantaa nimeä Minne katosivat päivät. No, kuuntelin sitä aikoinani oman sydänsäryn vallitessa, mutta koska olin nuorempi ja hölmö, jäin vellomaan tunteisiini liikaa. Nyt uskon, että voin ainakin jossain määrin olla tunteideni herra(tar).

Heh, piti kirjoittaa ensi kesästä, ja palasin taas menneeseen. ”Rakkaus on, mitä on.” Niin kuin elämäkin. Olen iloinen siitä, että olen päässyt lyhyesti sanottuna jo hieman tasapainoon epikurolaisuuteni kanssa ja poiminut aika paljon stoalaista asennetta. Sanon usein itselleni, että ”kaikki kääntyy, niin kuin kuuluukin kääntyä”. No, vielä on paljon opittavaa. Onneksi olen vielä nuori…

No, nyt siihen ensi kesään. Otsikko sanookin ehkä kaiken oleellisen? En osaa aina kuvailla sitä tunnetta, joka minulla on herra I:n kanssa… No, nyt voin luvalla puhua hänestä Tohtorina, sillä hän sai siitä DW-testistä 11. Tohtorin, ja minä sain… Amyn. No, Ulla sai Roryn, mutta… Saat luvan odottaa sen pari tuhatta vuotta!

Ensi kesänä tulee olemaan kiireistä, sillä kesäkuu on pyhitettävä lomailulle. Pääsen ehkä Kieliin. Joudutaan menemään Bremenistä junalla, mutta… Katsotaan. Ja juhannuksen tahdon viettää herra I:n kanssa, koska… No, kuuntelin Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Suomineidon yhtenä yönä, ja totesin, että tahdon viettää edes yhden juhannuksen hölmösti rakastuneena. Mutta tahdon myös peli-illan, jossa olisi laatuja – enkä nyt valitettavasti puhu laatujuustoista. No, tätä lukevat luultavasti ymmärtävät, jos niin on tarkoitettu.