Itsestään

Valitsin artikkelikuvaksi tällä kertaa ”selfien” loppukeväältä 2012 (lainausmerkit siksi, että otin kuvan itsestäni digikameralla :D) Vielä tuossa vaiheessa minua ajoi rakkaudenkaipuu ja hellyydenkipeys. Vuotta aiemmin olin ollut siinä pisteessä, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puskea eteenpäin ja hakea yliopistoon. Vuosi psykalla ei vielä paljoa viisastuttanut pientä yhdeksäntoistavuotiasta, vaan ihastuminen vei jalat alta ja järjen pääkopasta. Mennyt on mennyttä, ei siitä sen enempää.

Jos tämä kappale olisi ollut olemassa jo keväällä 2011 (tai keväällä 2012), elämäni olisi ollut silloin huomattavasti helpompaa. Disclaimer: kappale ei liity tämänhetkiseen tilanteeseeni.

Ajatus Tohtorista ja sinisestä puhelinkopista nosti kuitenkin tyttösen takaisin jaloilleen, vaikkakin hieman viiveellä – kesällä oli liikaa aikaa lamaantua omien ajatusten parissa. Syksyllä opinnot ja kaverit auttoivat jaksamaan päivästä toiseen vaadittavan määrän. Maisemaa oli kuitenkin vaihdettava, ennen kuin uusi herääminen saattoi keväällä tapahtua. Oma Tohtori löytyi, ja matka kohti kumppanuutta alkoi. Jälkikäteen ajateltuna tuli käyttäydyttyä joskus todella lapsellisesti, ja ihmettelen vieläkin, miten Tohtorini on jaksanut minua yli kolme vuotta…

Rakkauden ja kumppanuuden tiellä ei ole aina ollut helppoa. Varsinkin vaihto keväällä 2014 oli kuluttava kokemus (ja lopulta todella kasvattava); sen jälkeen olin täynnä ääntä ja vimmaa, kunnes käperryin itseeni ja vaivuin talviunille. Oli kuin olisin heittänyt hukkaan kaiken, mitä olin ehtinyt saavuttaa ennen vaihtoa. Sitä talvea on edelleen raskasta muistella…

Mutta kuten aina, ratkaisu löytyi kuin itsestään, itsestäni, toisten tuen avulla. En voi olla kuin kiitollinen kaikista tärkeistä ja rakkaista ihmisistä ympärilläni, lähellä ja kaukana. ♥

Mainokset

Kissapikari vai Varjokissa?

Miau.

Sain kuulla tässä hiljan että muistutan Kitty Prydea. Ja olen viimein hyväksynyt sen tosiasian, että Lajitteluhattu laittoi minut Pottermoressa (olen siellä CatGoblet3206, näin FYI) Rohkelikkoon. Well, no sheet, kun äitinikin on horoskoopiltaan Leijona. Itsehän olen Kaksonen, ja, no… Kissa on ollut lempieläimeni aika pitkään. Pidän toki myös koirista, pupuista, ketuista, pöllöistä, lehmistä, lampaista ja sensellaisista. Mutta olen aika kissa. Ja herra I on myös, oikeastaan enemmän kissa kuin minä. Olen vielä pentu.

Pienenä oletin automaattisesti olevani Rohkelikossa, kun kerran päähenkilötkin kuuluivat siihen. Mutta sitten aloin ajatella, että riittäisivätköhän aivoni kuitenkin Korpinkynteen… Todettuani, että kärsivällisyyteni ei enää riitä lukemiseen, ja että pidän liikaa kekseistä, ja kun monet kaverini tuppaavat olemaan Puuskupuheja mielestään, päätin hyväksyä sen, että olen sittenkin Puusku. No, tavallaan se antoi minulle ”tekosyyn olla laiska”. Ja tuhottoman huono defenssi se olikin. *sigh* Ajatellessani itseni Puuskuksi aloin myös ymmärtää paremmin Luihuisiksi itseään tituleeraavia kavereitani. Ja no, täällä ulkomailla viimeistään huomasin sen, miten ikäviä ihmiset osaavat olla. Rahaa on saatava jostain ja silleen, vaikka sitten nylkemällä köyhiä opiskelijoita, jotka eivät muka osaa olla kunnon vuokralaisia.

Mutta siis. En edelleenkään pidä Luihuisista, mutta olen oppinut hyväksymään, ettei se ole huono tupa. Ja tavallaan täällä vaihdossa ollessa olen huomannut, miten Rohku oikeasti olen. Charanavin mukaan olen kuitenkin myötätuntoinen tiikeri. Se kertoo minusta varmasti jotain – tai sitten ei. Ainakin olen poliittisesti aktiivinen, ja tahdon suojella ystäviäni viimeiseen asti. Tahtoisin olla John, mutta olen edelleen liian Sherlock (puhun nyt BBC:n uudesta sarjasta, jos joku ei tajunnut). ”You always feel the pain… but you don’t have to fear it!”

Sitten vähän Kittystä. Lainaan seuraavaksi Wikipediaa:

”Kittyn mutanttikykynä on kyky muuttaa molekyylirakennettaan ja näin kävellä esimerkiksi seinän lävitse. Hän pystyy myös muuttamaan jonkun muun aineettomaksi ja pääsee myös maan alle. Kitty on myös tietokonenero sekä lahjakas tanssija. Kittyllä on pienikokoinen lemmikkilohikäärme nimeltä Lockheed.”

kitty

Unelmieni täyttymyshän olisi, jos Jewel Staite näyttelisi Kittyä joskus… No, taidan tyytyä cossamaan Varjokissaa itse, sitten kun hiukseni ovat tarpeeksi pitkät. Lisää tavoitteita, jei!

Ja luin muutaman sarjakuvan pätkän eilen (lue: tänään aamuyöstä), ja tajusin, miten olenkin ottanut ns. ”kid sisterin” roolin: oletan, että minua suojellaan, kun niin on käynyt aina ennenkin. En ole yrittänytkään kasvaa itse vahvaksi. No, tähän voisi todeta, että tarvitsen haalareihini Tyrellien vaakunan. Aion kasvaa vahvaksi, vaikken osaisikaan olla sisäsyntyisesti hyökkäävä. Se, että osaisinkin mennä välillä maan alle, seinän läpi, piiloon jonnekin, voisi olla hyödyllinen kyky. Ainakin silloin, jos alkaa itkettää tai tarvitsee päästä ohi vessajonojen tai poistua nopeasti paikalta. Tai sitten voisin säikytellä ihmisiä. Hmm. Tarvitsisin vain lisää nopeutta – ja hassuintahan tässä on se, että olen jo pitkään suunnitellut jonkin säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittamista – tanssin tai lenkkeilyn. …”Ota molemmat, saat maun ja keveyden!” XD Tarvitsen lisää kestävyyttä.

Voih, voisin kirjoittaa vielä vaikka kuinka tästä aiheesta, mutta… Pitäisi jaksaa keskittyä naamioitumiseen, aavekipuun, psykoakustiikan hyödyntämiseen videopeleissä ja siihen, miten ääni vie toisinaan näköaistimukselta huomion… Hetkinen, nuo kaikki ovat ihan älyttömän siistejä aiheita. Ja, no, sattuipa sopivasti!

Laitan vielä tähän loppuun pari uskomattoman sopivaa testitulosta, kun kerran alkuun pääsin…

imma-spy

”Gentlemen.”

umm-olaf

”Ah, curse you sudden but inevitable betrayal!” Eikun hetkinen, väärä fandom.