And I see your true colours shining through

Selasin läpi tekemiäni Blogthings-testejä ja löysin muutaman väritestin. Päätin tehdä ne uudestaan ja katsoa, ovatko värini muuttuneet. Nämä kolme testiä tein… oho, Doctor Who’n syntymäpäivänä 2009! Rakkauteni ja sydämeni värit olivat ovat muuttuneet, ja sydämeni väri oli eri myös keväällä 2012.


Your Love is Blue

When you love someone, you give your heart entirely to them. You believe love is an unconditional, unselfish act.You don’t love half-way. You are ”all in” whenever you are in love, and you don’t hold back.You find it easy to fall in love. You accept people as they are, and you even can love someone’s flaws.Because you are so loving and caring, you are incredibly easy to love in return. Your heart is open and ready to be filled.
Vuonna 2009 rakkauteni oli keltaista. Hmm. Ehkä tämä on parempi?

Your Heart Is Green

Love completes you, but that doesn’t mean you seek it out.When love comes your way, you integrate it peacefully into the rest of you life.Your flirting style: Laid backYour lucky first date: Walking around aimlessly and talking

Your dream lover: Is both enthusiastic and calm

What you bring to relationships: Balance

Heh, onko sydämeni kepulaistunut vai onko minusta tullut Leanboxin CPU Green Heart? :D Joka tapauksessa tämä tulos on sikäli jännä, kun vuonna 2009 sydämeni oli pinkki ja 2012 violetti. Ja tämänhetkiseen tilanteeseeni nojaten rakkaus tosiaan tuo tasapainoa ja täydennystä elämääni. ♥ Kunhan vielä itsekin toisin tasapainoa ihmissuhteisiini :D

Your Aura is Blue

Spiritual and calm, you tend to live a quiet but enriching life.You are very giving of yourself. And it’s hard for you to let go of relationships.The purpose of your life: showing love to other people

Famous blues include: Angelina Jolie, the Dali Lama, Oprah

Careers for you to try: Psychic, Peace Corps Volunteer, Counselor

Aurani on näköjään edelleen sininen. Joissain toisissa testeissä on väläytelty violettia tai vihreää. Noh, ehkä tämä kuvastaa empatiatasoani, vaikken vietäkään kovin hiljaista elämää ^_^
Facebookissa oli viime viikolla juttua Myers-Briggsin persoonallisuustestistä ja sen tieteellisyydestä. En ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi, että sitä edes käytettäisiin muuten kuin leikkimielisesti… Ilmeisesti yritysmaailmassa jossain määrin. Se ei yllättänyt, että psykologit eivät ole enää pitkään aikaan pitäneet testiä varteenotettavana. Olen ENFP for life, mutta lähinnä leikisti ;)

Mainokset

Mother will… stay mum

Aamulla herätessä olo oli kuin Hohenheimilla yllä olevassa kuvassa. Eri syistä, obviously, mutta itketti silti. Kaiken järjen mukaan perheen pitäisi olla se, jolta saa tukea haasteiden edessä…

Olen saanut kuulla äidiltä kerta toisensa jälkeen, ettei minun pitäisi lähteä ehdolle kuntavaaleihin. Nyt kun ”vahinko” on päässyt tapahtumaan ja ehdokasasettelu on ohi, en voi enää perääntyä, vaikka haluaisinkin. Tiedän, että hän tarkoittaa pelkkää hyvää, ja haluaa, että saisin graduni ajoissa valmiiksi. Politiikka haukkaa ajastani ison palan, muttei läheskään niin ison, kuin monilla muilla joita tunnen.

Haluan vain tehdä osuuteni. Asiat eivät muutu, jos vain katsoo sivusta.

Jos nyt rustaan muutaman blogimerkinnän enemmän, julkaisen FB:ssä pari-kolme kertaa, kirjoitan maksimissaan kahdesti lehteen ja seison yhteensä muutaman tunnin torilla ja teltalla, niin tuskin se on gradulleni turmioksi. Voisin käyttää sen ajan ns. paljon huonomminkin…

Kamalinta tässä on eilisestä iltapäivästä jatkunut hiljaisuus. Täytyy yrittää sopia jotenkin, vaikka hankalalta tuntuu.

Atom to atom oh what’s the matter with me love

Ennakkovaroitus: ällösöpöä luvassa. Ja minun pitäisi kirjoittaa tälläkin hetkellä jotain ihan muuta…

Reilun kuukauden päästä tulee täyteen neljä vuotta siitä, kun löysimme Tohtorini kanssa toisemme. Siis apua. Tuntuu yhtä aikaa siltä, että vastahan se tapahtui, ja siltä, että siitä on älyttömän kauan. Siis eikös me oltu ihan vähän aikaa sitten Nurmijärvellä ja niin edelleen…? Toisaalta kun mietin meitä molempia ihmisinä silloin ja nyt, niin onhan tässä kuljettu pitkä matka yhdessä. Edelleen eri kaupungeissa, suhteen vakavuustaso suht samanmoinen kuin ensimmäisen vuoden tultua täyteen (tai ainakin miusta tuntuu siltä), mutta olemme aivan eri ihmisiä kuin nelisen vuotta sitten. Olemme aikuisempia kuin ennen. Uskallan sanoa jopa itsestäni näin, vaikka ihan kaikkien asioiden suhteen en koe olevani aikuinen – en ehkä milloinkaan.

Kyseessä on toinen parisuhteeni koskaan, ja se on kestänyt tähän mennessä yli kaksi kertaa niin pitkään kuin ensimmäiseni. Tuntuu ihanan turvalliselta, kun on joku, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin. Alkupuolen draamaa ei ole ollut havaittavissa pitkään aikaan, ja suhteemme on kestänyt vaikeitakin hetkiä ja aikoja – olen rakkaalleni siitä todella kiitollinen. ♥ Olen myös huojentunut siitä, ettei poliittinen vakaumukseni ole noussut kynnyskysymykseksi. Olen kuitenkin ollut yhdessä Tohtorini kanssa pitempään kuin puolueessa… Yhteisestä kissasta on ollut puhetta, ja ehkä hieman jostain vakavammastakin, mutta olen lähinnä leikitellyt ajatuksilla.

Pysähdyin tällä viikolla miettimään enemmänkin suhteemme alkupuolta ja niitä tunteita/tuntemuksia, joita minulla oli silloin. Tein varmaan ennen vaihtoa 8tracksiin soittolistan Tohtorilleni. Päätin nyt vuosipäivän lähestyessä tehdä saman uudelleen, mutta useammalla kappaleella. Tällainen siitä tuli ♥

The point of know return

Mikä ihme siinä on, kun aina silloin, kun pitäisi tehdä jotain tärkeää – kuten gradua – löydän jotain täysin tyhjänpäiväistä ja hurahdan siihen. Tällä kertaa se jokin on, muodikkaasti myöhässä, mikäpä muukaan kuin Mystic Messenger.

Kuulin siitä varmaan ekan kerran ennen joulua, ja jotkut kaverit jopa cossasivat siitä Frostissa. Kyseessä on siis naisille suunnattu deittisimu, johon on yhdistetty elementtejä visual noveleista ja – kuten nimestä voi päätellä – tavallisista viestisovelluksista. Koko peli on sekoittanut unirytmini niin totaalisesti, etten osaa enää kirjoittaa järkevästi. En varsinkaan käsin; tänään seminaarissa tuli niin paljon kirjoitusvirheitä, että aloin pohtia olenko kenties dementoitumassa tai jotain… No, päänsärky ja keskittymisvaikeudet menevät riittämättömän levon ja aamiaisen skippaamisen piikkiin.

Peli on paikoitellen uskomattoman cringeworthy – ja samalla uskomattoman huvittava. Olen pelannut vasta yhden 11 päivän reitin useasta, ja taisin pelata sen kaikkein siirappisimman reitin ensin… Tai ainakin luulen niin. Onpahan hyvää vaihtelua, kun tämä mobiilipeli on ilmeisesti suunnattu naisyleisölle;  enemmän miehiä ja vähemmän tissejä. On vähän samanlaiset fiilikset kuin silloin 16-vuotiaana, kun tuli harrastettua roolipelaamista MSN Messengerissä… Oh boy, those were the days… :D

Nyt kun vielä muistan; palataan otsikkoon. Mystic Messengerissä on useita kohtia, joiden jälkeen ei ole paluuta takaisin – sama pätee elämään. Pelissä on kuitenkin tullut pariin otteeseen vastaan ajatus siitä, että jokaisen elämässä on yksi tärkeä käännekohta, joka muuttaa elämän täysin. Toki fiktion piirissä tämä on yksinkertainen ratkaisu, joka noudattaa tarinan/draaman kaarta, eli on olemassa alku, keskikohta ja loppu. Ratkaisevin lienee tuo keskikohta ja kyseinen suuri käänne siinä. Oikea elämä on harvoin yhtä yksinkertaista. Väitän, että näitä käännekohtia on useita – ainakin enemmän kuin yksi. Tai voihan se olla, että omassa elämässä ei ole tapahtunut sitä suurta käännekohtaa, josta ei ole paluuta entiseen… Suuria on kyllä tapahtunut viime vuosina, mutta entä tarpeeksi suuria…?

Kaikenlaisen puurtamisen graduhommien välttelemisen keskellä mietin vain kuumeisesti sitä, miten viettäisimme vuosipäivää, nyt kun ystävänpäivä meni sivu suun… Mitä jos palaisimme leikisti alkuun…?

Itsestään

Valitsin artikkelikuvaksi tällä kertaa ”selfien” loppukeväältä 2012 (lainausmerkit siksi, että otin kuvan itsestäni digikameralla :D) Vielä tuossa vaiheessa minua ajoi rakkaudenkaipuu ja hellyydenkipeys. Vuotta aiemmin olin ollut siinä pisteessä, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puskea eteenpäin ja hakea yliopistoon. Vuosi psykalla ei vielä paljoa viisastuttanut pientä yhdeksäntoistavuotiasta, vaan ihastuminen vei jalat alta ja järjen pääkopasta. Mennyt on mennyttä, ei siitä sen enempää.

Jos tämä kappale olisi ollut olemassa jo keväällä 2011 (tai keväällä 2012), elämäni olisi ollut silloin huomattavasti helpompaa. Disclaimer: kappale ei liity tämänhetkiseen tilanteeseeni.

Ajatus Tohtorista ja sinisestä puhelinkopista nosti kuitenkin tyttösen takaisin jaloilleen, vaikkakin hieman viiveellä – kesällä oli liikaa aikaa lamaantua omien ajatusten parissa. Syksyllä opinnot ja kaverit auttoivat jaksamaan päivästä toiseen vaadittavan määrän. Maisemaa oli kuitenkin vaihdettava, ennen kuin uusi herääminen saattoi keväällä tapahtua. Oma Tohtori löytyi, ja matka kohti kumppanuutta alkoi. Jälkikäteen ajateltuna tuli käyttäydyttyä joskus todella lapsellisesti, ja ihmettelen vieläkin, miten Tohtorini on jaksanut minua yli kolme vuotta…

Rakkauden ja kumppanuuden tiellä ei ole aina ollut helppoa. Varsinkin vaihto keväällä 2014 oli kuluttava kokemus (ja lopulta todella kasvattava); sen jälkeen olin täynnä ääntä ja vimmaa, kunnes käperryin itseeni ja vaivuin talviunille. Oli kuin olisin heittänyt hukkaan kaiken, mitä olin ehtinyt saavuttaa ennen vaihtoa. Sitä talvea on edelleen raskasta muistella…

Mutta kuten aina, ratkaisu löytyi kuin itsestään, itsestäni, toisten tuen avulla. En voi olla kuin kiitollinen kaikista tärkeistä ja rakkaista ihmisistä ympärilläni, lähellä ja kaukana. ♥

Some say that knowledge is something that you never have

Ristus notta aharistaa. Tai, no, oikeastihan se taitaa olla että ”mikä ristus on ku ei aharista.”

Enivei. Tuntuu varsin jokapäiväiseltä tämä Sat in Your Lapin meininki, että tahtoisin vain jo valmistua, mutta samalla gradun eteen en jaksaisi tehdä yhtikäs mitään. Muutin siis blogini ulkoasua ja otsikoita vastaamaan ko. kappaletta. Pitäisi vain istua alas, päättäväisesti, ja pysyä penkissä niin kauan, että

a. gradun projektityötunneiksi tarkoitetut SPSS-koodaukset tulisivat valmiiksi

b. löytyisi tarpeeksi tutkimuskirjallisuutta johdantoa varten, ts. johdanto tulisi valmiiksi

c. gradua olisi tehtynä sen verran säädyllinen määrä, ettei tarvitsisi hävetä jokaisessa seminaarissa saamattomuuttaan

d. kuntavaalihommelit olisivat edes suurin piirtein selvillä (SOS!).

Täytyy vielä väsätä pari tapauskuvausta. Huomenna olisi sitten luennon, somekampanjan pohdinnan ja pisteytysten jälkeen luvassa poikkarit –  ekaa kertaa sitten vanhan Bran poikkareiden… Toisaalta en ole menossa ensi viikolla sitseille niin pitäähän sitä nyt vähän käydä Escissä pyörähtämässä – vaikka haalareista repsottaa tässä vaiheessa koulutusta yksi jos toinenkin merkki. Kyllä lähtee! :’D

A little party never killed nobody

till-i-walk-in
Jätän tämän vain tähän.

Syksy on lähtenyt vauhdilla käyntiin, gradun aihe on selvä (nuorten seurustelun vaikutus koulumenestykseen ja -motivaatioon ja miten puberteetti vaikuttaa seurustelun alkuun), opiskelijapolitiikkaakin on ja minut valittiin JyväSpeksin tapahtumavastaavaksi tälle vuodelle. Tuo kuva sopii kyllä muutenkin tähän syksyyn, kun muutamat bileet on tullut jo kahlattua ja lisää tulee. Jos gradu valmistuu täss vuoden sisään ja saan hyvän arvosanan niin ei voi valittaa :–D

Tajusin muuten juuri, etten ole tässä(kään) blogissa puhua pukahtanut juuri lainkaan politiikasta. Viikonloppuna oli seminaari Stadissa, ja raksu oli siellä myös! ♥ No, ei hänestä KOLlin jäsentä tullut, mutta kuulemma viihtyi työllisyyteen pureutuvassa semmassa. Ja liittokokouskin on tänä syksynä Jykylässä, ja aion olla ehdolla siellä ;3 Ja ilmeisesti olen myös mukana kuntavaaleissa. Noh, nämä on näitä, ja pitäisi varmaan perustaa politiikkablogi Uuteen Suomeen tai jotain…

Ai niin, kämppikset ovat menneet taas vaihtoon, tällä hetkellä heitä on vain yksi ja lokakuussa tulee toinen. Toivottavasti tämä uusi on yhtä mukava kuin tämä elokuussa tänne muuttanut ^_^ Jatkan varmaan hommia tästä, pitäisi saada tutkimussuunnitelman seuraava luonnos valmiiksi torstaihin mennessä ja yksi toinen kurssihomma viimeistään perjantaina. Adieu!

Climbin’ up the ladder

Wuhuu, nyt on työkuviot selvillä, auto hankittuna, viimeinenkin tentti suoritettu ja graduryhmä tiedossa!! Pääsin Tikapuu-projektiin (kehityspsykaa, mutta mielenkiintoisilla aihevaihtoehdoilla), hence the title and the song. Oikeastaan hain vain otsikon sanoilla biisiä ja tuo löytyi. Not bad!

Nyt tie vie Tampereelle raksun luo ja huomenna mennäään Helsinkiin kaveriporukan euroviisubileisiin! Kivaa on jo nyt, kun kaikki rullaa hyvin, ja lisää kivaa on tulossa…!

…Inb4 graduahdistus. No, se on edessä vasta syksyllä. Nyt saa sonaattia!

Hallelujah!

Nonni. Eihän siinä menny ku kuukausi. Opintotukilautakunta sai vimein käsiteltyä hakemukseni ja sain tuet loppukeväälle! Pitää varmaan nostaa opintolainatkin niin pärjää kesätöiden alkuun eli heinäkuuhun asti. Jos auton vielä saisi.

Jahas, pitäisi kirjoittaa yksi opintoihin liittyvä blogimerkintä yhteen toiseen blogiin. Eilen oli deadline, mutta nythän on pääsiäinen… :–D

Onnea, olet kandi!

800px-Burrowing_owl_smile
Ilmeeni kun sain tutkintotodistukseni postissa.

Nyt se on sitten virallista: olen psykologian kandidaatti! Sain ihanan pöllönkin ♥ Mutta koska tutkinnon ulos saaminen meni pitkälle helmikuuhun, niin voin saada opintotukea vasta maaliskuulle – ja sekin tulee takautuvasti, jos se nyt koskaan tulee. Opintotukilautakunnalla pitäisi Kelan kanssa mennä se maksimissaan kaksi viikkoa tehdä päätös. Nyt on kuitenkin mennyt jo kolme viikkoa. Pitää varmaan soitella sinne kohta.

Muuten menee oikein mukavasti. Pian on Tampere Kuplii ja tulee kolme vuotta siitä, kun tapasin Tohtorini ensimmäisen kerran… Mikä tarkoittaa myös, että kolmevuotispäivä lähestyy… ♥ Tämänhetkisestä köyhyydestäni huolimatta tuo yllä oleva kuva on fiilisteni mukainen :3 ♥