Jos vain voisin

Jos vain voisin

Integroisin sydämesi yhdeksi

Palauttaisin synkroarvosi normaaliin

Selvittäisin hypoteesisi

Ja sitten

Säätäisin hieman kirkkautta ja kontrastia

Jotta värisi pääsisivät valloilleen

Voisit katsoa horisonttiin

Ei niin, että siellä olisi jotain kauniimpaa

Vaan parempaa

Ja jos vain voin

Otan sinua kädestä

Ja kuljen sinne, minne sinäkin

Kohti uutta aamua

Because they are going to be sad later – DW-haaste

Mitä Doctor Who merkitsee minulle?
Osallistuin 50-vuotisjuhlan takia haasteeseen, jossa pitää kertoa Doctor Who’n merkityksestä itselle. Ekana lyhennetty versio, ja sitten varsinainen.

***

Lyhennetty versio:

Elettiin kevättä 2012, ja olin vaipumassa murheen alhoon iloisesta ensimmäisestä opiskeluvuodesta huolimatta. Miksi? …No, miehen takia, tietenkin. Lumoavan, älykkään, seurallisen miehen takia, joka oli varastanut minulta suudelman, ja lähes sydämenkin. Tuntui, etten pääsisi tästä yli. En ilman apua. Halusin paeta.

***

Elettiin kevättä 2012, ja olin vaipumassa murheen alhoon iloisesta ensimmäisestä opiskeluvuodesta huolimatta. Miksi? …No, miehen takia, tietenkin. Lumoavan, älykkään, seurallisen miehen takia, joka oli varastanut minulta suudelman, ja lähes sydämenkin. Tuntui, etten pääsisi tästä yli. En ilman apua. Halusin paeta.

Minulla oli ollut jo pitkään suunnitelmana katsoa Doctor Who’ta, mutten ollut koskaan saanut järjestettyä aikaa sille. Kun Yle sitten ilmoitti näyttävänsä sarjan yhdeksännestä Tohtorista alkaen, olin innoissani. ”Jes, pääsen vihdoin katsomaan sitä!”

Kun sitten katsoin ensimmäistä jaksoani koskaan, Rosea, ehkä pysäyttävin hetki oli se, kun Tohtori sanoi ”Juokse”. Tajusin, että minun on mentävä itsekin eteenpäin, ennen kuin hajoan pettymykseeni. Tohtori sai minut jälleen uskomaan elämään ja ihmisiin niin kuin ennen. Yhdeksännen Tohtorin suosikkikohtaukseni on ehdottomasti ”Just this once, everybody lives!”

Kun keskustelin tämän edellä mainitun miehen kanssa The Girl in the Fireplace-jaksosta, totesin, etten voisi ikinä olla kuin Madame de Pompadour. Mies puolestaan piti Pompadouria hienona, vahvana naisena. Minua ei ilmeisesti niinkään. Minkä mahdan sille, että suhtaudun rakkauteen vanhanaikaisesti, enkä voisi olla kenenkään toinen nainen tai ”a friend with benefits”? Aioin olla tuo jälkimmäinen ko. miehen kanssa, mutta en pystynyt siihen. Tunsin liikaa.

Tohtorin suhtautuminen tunteisiin, erityisesti jaksossa The Age of Steel. Tunteet tekevät meistä ihmisiä, olen siitä varma. Siksi en pystynyt olemaan pelkkä seksikaveri. Päätimme pysyä ystävinä, koska olin kuulemma hyvää seuraa, muttemme ole pitäneet paljoa yhteyttä, ja hyvä niin.

Masennuin sitten kesällä, enkä pelkästään Doomsdayn takia, vaan siksi, etten löytänyt taaskaan rakkautta. No, minulla oli sentään Tohtorin viisaudet, jotka saivat minut jatkamaan. Syksy meni melkoisessa sumussa, mutta opinnot sentään etenivät.

Keväällä liityin Doctor Who Finlandiin ja aloitin miiteissä käynnin. Jälkikäteen voi vain sanoa, että kannatti! Kun seitsemännen kauden toinen puolisko alkoi, alkoi myös seikkailu oman Tohtorini kanssa. Matka jatkuu vielä, eikä loppua näy. Ja hyvin ollaan pärjätty ilman TARDISta!

Doctor Who on siis auttanut minut sydänsurujen ja masennuksen verkosta pois. Lisäksi olen saanut paljon ystäviä, rakkauttakin. Olen ylpeä siitä, että olen osa tätä fandomia!

”Because every time you see them happy, you remember how sad they’re going to be… and it breaks your heart. Because what’s the point in them being happy now if they’re going to be sad later? The answer is, of course, because they are going to be sad later.”
-Yhdestoista Tohtori, jaksosta The Doctor, the Widow and the Wardrobe

~Kayleef

En enää

En enää ole mielessäsi

Saati sitten unissasi

Et enää ilahdu, kun kohdataan

En enää kosketuksellani sinua lämmitä

Silti olet mielessäni jatkuvasti

Unissanikin joskus

Kun sut nään, hymyilen

Kunnes muistan, etten sun oo

En enää sua koskettaa saa

En enää