On aika tehdä väritestit taas uudestaan! Edellisestä kerrasta on aikaa vähän yli kolme vuotta.
Your Love is Green
When you love someone, it’s a very rational process. You love with your head first. Love is all about fitting a person into your life. You can’t love unless the situation is just right.
You are an ideal partner in romantic relationships. You try to be as caring, loyal, and forgiving as possible. You take love seriously, and you don’t give up on a commitment. You don’t need a ring to stay with someone through thick and thin.
Mitä ihmettä, tämähän on muuttunut! Okei, paria vastausta vaihtamalla sain edelleen sinisen, niin kuin vuonna 2017. Vihjaako tämä jotain siihen suuntaan, että minusta olisi muka tullut jotenkin rationaalinen? :’D
Your Heart Is Green
Love completes you, but that doesn’t mean you seek it out. When love comes your way, you integrate it peacefully into the rest of you life.
Your flirting style: Laid back
Your lucky first date: Walking around aimlessly and talking
Tämä olikin näköjään ainoa tulos, joka on pysynyt samana sitten vuoden 2017. Jippii?
Your Aura is Yellow
You’re a deeply happy and content person, and you enjoy sharing your cheer with others. While you may seem like a simple optimist, there is a lot of thinking going on inside you.
The purpose of your life: bringing joy and a better life to others
Famous yellows include: Conan O’Brien, Jenny Mccarthy, Jim Carrey
Careers for you to try: Athlete, Actor, Yoga Instructor
Yllätys yllätys. Olen testannut aurani väriä muilla testeillä, ja keltaista ne ovat viime aikoina näyttäneet. Aiemmin aurani on ollut tämän testin mukaan vahvasti sininen.
Otapa näistä nyt sitten selvää, onko näillä testeillä mitään todellisuuspohjaa. Todennäköisesti ei. Ehkä olen hieman kasvanut ja löytänyt sisäisen optimistini? No, joka tapauksessa, mitä tulee sydämen asioihin, nykytilanteeni on hyvä. ♥ Olin myös iloisesti yllättynyt siitä, että Blogthings on edelleen olemassa!
Psst! Bonuksena vielä yksi testi, johon törmäsin tehdessäni nostalgiapärinöissäni muita testejä:
Your Mind is Green
Of all the mind types, yours has the most balance. You are able to see all sides to most problems and are a good problem solver. You need time to work out your thoughts, but you don’t get stuck in bad thinking patterns.
You tend to spend a lot of time thinking about the future, philosophy, and relationships (both personal and intellectual).
If you need a friend Don’t look to a stranger You know in the end, I’ll always be there But when you’re in doubt And when you’re in danger Take a look all around, and I’ll be there
No niin. Edellisestä merkinnästä onkin jo… kolme vuotta aikaa. Hups. Mutta toisaalta, onhan minulla ollut vähän muutakin kirjoiteltavaa. En lopulta saanut gradua valmiiksi niin vikkelästi kuin olin alun perin ajatellut – piti hoitaa harkkavalmentavat (syksyllä 2017) ja itse harkka Ilmajoella (keväällä 2018) pois alta ensin! Ja syksyn 2018 gradupuristuksen jälkeen vihoviimeiseksi hommakseni yliopistolla jäi loppukoe. Siitäkin piti ottaa ensin yksi hylätty, ennen kuin onnistuin. Valmistumiseni venähti alkukesään 2019, ja ehdin jo aloittaa tammikuussa 2019 töissä, aluksi tietysti epäpätevänä. Olen saanut tehdä osittain samantyyppisiä työtehtäviä kuin harkassa (koulupsykologin hommia), eli minun ei tarvinnut tehdä täyttä hyppyä tuntemattomaan, kun työt alkoivat. Jatkan samoissa hommissa sijaisena näillä näkymin vappuun 2021, sinne asti vakipsykologi on saanut vanhempainvapaata. Ehdittiin mennä rakkaan kanssa kihloihinkin keväällä 2019. Nyt siitäkin on jo vuosi. Mihin tämä aika oikein menee?
I’m sorry, but I’m just thinking of the right words to say I know they don’t sound the way I planned them to be But if you wait around a while, I’ll make you fall for me I promise, I promise you I will
Ehkä yksi syy siihen, miksi palasin tänne, on korona. Niin. Työpaikkani on kaukana kaikesta, joten ehdin tässä reilun vuoden aikana jo oikeastaan tottua sosiaaliseen eristäytymiseen. Harkassa oli vähän sama juttu – Ilmajoelta ei ihan äkkiseltään käyty Jyväskylässä, Tampereesta puhumattakaan. Nyt tosin tuntuu, että minulla on vielä pidempi matka täältä työpaikkakunnalta Ilmon luokse kuin Ilmajoelta oli. Ja nyt kun tarkistin, niin olin oikeassa: matkaa on yli 100 kilometriä enemmän kuin Ilmajoelta. Tosin harkkakeväänä matkat Ilmajoelta Tampereelle ja takaisin tuntuivat todella pitkiltä. Se saattaa selittyä sillä, etten pysähtynyt Ilmajoki-Tampere -välillä koskaan tankkaamaan. Nyt kun menen Tampereelle, niin pysähdyn yleensä tankkaamaan Keuruulla. Ai että, nyt bensakin on pitkästä aikaa halpaa. Tästä poikkeustilanteesta löytyy yllättäen hyviäkin puolia.
When your day is through And so is your temper You know what to do I’m gonna always be there Sometimes if I shout It’s not what’s intended These words just come out With no cross to bear
Mutta eivät nämä viimeiset kolme vuotta ole helppoja olleet. Tekemistä on ollut ehkä liikaakin, mutta onneksi valmistumisen myötä pystyin karsimaan aika paljon järjestöhommia ja muita ”ylimääräisiä” juttuja. Kuluva kausi on ollut ensimmäinen sitten kauden 2015-2016, kun en ole enää aktiivisesti mukana speksissä. Poisjäänti oli töiden takia pakollinen, mutta haikeaa se silti oli. Improa ja tapahtumasuunnittelua on ollut ikävä. Ja tietenkin ihmisiä… Lohdullista on kuitenkin se, että muutkin yliopistosta valmistuneet speksiläiset ovat menneet elämässä eteenpäin, joten en ole yksin. Ja mistä sitä tietää, vaikka kävisin vähän tsiigailemassa NääsPeksin toimintaa sitten, kun joskus pääsen muuttamaan Tampereelle.
I’m sorry, but I’m just thinking of the right words to say I know they don’t sound the way I planned them to be But if you wait around a while, I’ll make you fall for me I promise, I promise you I will
Kello on aika paljon. Ajattelin, että minulla olisi enemmänkin asiaa, ja valitsin tämän biisin rytmittämään tekstiäni, mutta nyt en meinaa saada enempää sanoja näytölle. No, ainakin valitsin biisin oikein (kun en ihan löydä oikeita sanoja jne.)!
I’m sorry, but I’m just thinking of the right words to say I know they don’t sound the way I planned them to be And if I had to walk the world, I’d make you fall for me I promise you, I promise you I will
Töissä on ollut viime aikoina vähän vaikeaa. Olen meidän yksikön ainoa psykologi, joten kollegiaalista tukea ei ole tarjolla päivittäin. Onneksi sentään viikottain, kun minulle on määrätty mentori-psykologi, jonka kanssa soittelemme, ja työnohjauskin on ollut kerran kuussa. Olen ottanut tuhottoman paljon stressiä tutkimuksista ja etenkin niihin liittyvistä lausunnoista. Siinäkin mielessä tämä poikkeustilanne on ollut hyvä, kun olen pystynyt keskittymään lähes pelkästään rästissä olevien lausuntojen kirjoittamiseen. Täytyy nyt katsoa, miten tämä tilanne tästä kehittyy, eli milloin pääsen tekemään asiakastyötä taas normaalisti ja sitä kautta myös uusia tutkimuksia. Tietty olen nyt ehdottomasti sillä kannalla, että uusia tutkimuksia en aloita, en ennen kuin kaikkien edellisten lausunnot ovat valmiita. Olen yrittänyt saada kaksi lausuntoa valmiiksi per viikko, ja olen aika lailla jäljessä suunnittelemastani aikataulusta. Olen ollut hölmö ja luullut, että saisin tehtyä töitä vielä kämpillä näin illalla töiden jälkeen. No siis, tein sunnuntaina jonkin verran yhtä lausuntoa kotoa käsin. On se hassua, miten mielenterveyden ammattilainenkaan ei aina osaa asettaa itselleen rajoja ja varata riittävästi aikaa levolle.
I gotta tell you Need to tell you Gotta tell you I’ve gotta tell you
Lausunnot olivat kompastuskiveni jo harkassa. Koin silloin, ja koen edelleen, niiden olevan rinnastettavissa graduun – ja ehkä juuri siksi ne ovatkin niin vaikeita. Ja voi olla, että ajattelen voivani kirjoittaa lausuntoja iltaisin kotona, koska niin gradunkin kanssa kävi: sain eniten aikaan öisin. Oikeastaan kirjoitin suurimman osan gradustani parin-kolmen allnighterin aikana. Mutta ehkä minun on jo korkea aika opetella tekemään töitä päivänvalon aikaan… Ainakin viimeistään silloin, kun päästään palaamaan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.
I’m sorry, but I’m just thinking of the right words to say I know they don’t sound the way I planned them to be But if you wait around a while, I’ll make you fall for me I promise, I promise you
No, tulihan tuota tekstiä sitten kuitenkin kirjoitettua. Saisinpa vielä samanmoisen flow’n noiden lausuntojen kanssa… Eiköhän tämä vielä tästä. Elämme joka tapauksessa jänniä aikoja. Saa nähdä, laitetaanko Uudenmaan lisäksi muidenkin maakuntien rajoja kiinni. Täytynee käydä tapaamassa Ilmoa vielä, kun Pirkanmaalle on vapaa pääsy… Tiedän, pitäisi välttää turhaa reissaamista, mutta aion mennä omalla autolla ja nähdä vain Ilmoa (jos meistä kummallakaan on korona, niin se on tarttunut jo)! Sinällään tämä ei poikkea normaalista, kun meillä on ollut alusta asti etäsuhde ja niin on vieläkin. Toki nyt kun meidän molempien harrastukset (partio ja politiikka) ovat pitkälti tauolla, on ollut enemmän mahdollisuuksia nähdä. Ei tässä auta muu kuin ottaa päivä kerrallaan ja luottaa siihen, että kaikki palaa vielä normaaliksi.
I’m sorry, but I’m just thinking of the right words to say I know they don’t sound the way I planned them to be And if I had to walk the world, I’d make you fall for me I promise you, I promise you I will I will I will
Selasin läpi tekemiäni Blogthings-testejä ja löysin muutaman väritestin. Päätin tehdä ne uudestaan ja katsoa, ovatko värini muuttuneet. Nämä kolme testiä tein… oho, Doctor Who’n syntymäpäivänä 2009! Rakkauteni ja sydämeni värit olivat muuttuneet, ja sydämeni väri oli eri myös keväällä 2012.
When you love someone, you give your heart entirely to them. You believe love is an unconditional, unselfish act.You don’t love half-way. You are ”all in” whenever you are in love, and you don’t hold back.You find it easy to fall in love. You accept people as they are, and you even can love someone’s flaws.Because you are so loving and caring, you are incredibly easy to love in return. Your heart is open and ready to be filled.
Love completes you, but that doesn’t mean you seek it out.When love comes your way, you integrate it peacefully into the rest of you life.Your flirting style: Laid backYour lucky first date: Walking around aimlessly and talkingYour dream lover: Is both enthusiastic and calmWhat you bring to relationships: Balance
Heh, onko sydämeni kepulaistunut vai onko minusta tullut Leanboxin CPU Green Heart? :D Joka tapauksessa tämä tulos on sikäli jännä, kun vuonna 2009 sydämeni oli pinkki ja 2012 violetti. Ja tämänhetkiseen tilanteeseeni nojaten rakkaus tosiaan tuo tasapainoa ja täydennystä elämääni. ♥ Kunhan vielä itsekin toisin tasapainoa ihmissuhteisiini :D
Spiritual and calm, you tend to live a quiet but enriching life.You are very giving of yourself. And it’s hard for you to let go of relationships.The purpose of your life: showing love to other peopleFamous blues include: Angelina Jolie, the Dali Lama, OprahCareers for you to try: Psychic, Peace Corps Volunteer, Counselor
Aurani on näköjään edelleen sininen. Joissain toisissa testeissä on väläytelty violettia tai vihreää. Noh, ehkä tämä kuvastaa empatiatasoani, vaikken vietäkään kovin hiljaista elämää ^_^
Facebookissa oli viime viikolla juttua Myers-Briggsin persoonallisuustestistä ja sen tieteellisyydestä. En ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi, että sitä edes käytettäisiin muuten kuin leikkimielisesti… Ilmeisesti yritysmaailmassa jossain määrin. Se ei yllättänyt, että psykologit eivät ole enää pitkään aikaan pitäneet testiä varteenotettavana. Olen ENFP for life, mutta lähinnä leikisti ;)
Ennakkovaroitus: ällösöpöä luvassa. Ja minun pitäisi kirjoittaa tälläkin hetkellä jotain ihan muuta…
Reilun kuukauden päästä tulee täyteen neljä vuotta siitä, kun löysimme Tohtorini kanssa toisemme. Siis apua. Tuntuu yhtä aikaa siltä, että vastahan se tapahtui, ja siltä, että siitä on älyttömän kauan. Siis eikös me oltu ihan vähän aikaa sitten Nurmijärvellä ja niin edelleen…? Toisaalta kun mietin meitä molempia ihmisinä silloin ja nyt, niin onhan tässä kuljettu pitkä matka yhdessä. Edelleen eri kaupungeissa, suhteen vakavuustaso suht samanmoinen kuin ensimmäisen vuoden tultua täyteen (tai ainakin miusta tuntuu siltä), mutta olemme aivan eri ihmisiä kuin nelisen vuotta sitten. Olemme aikuisempia kuin ennen. Uskallan sanoa jopa itsestäni näin, vaikka ihan kaikkien asioiden suhteen en koe olevani aikuinen – en ehkä milloinkaan.
Kyseessä on toinen parisuhteeni koskaan, ja se on kestänyt tähän mennessä yli kaksi kertaa niin pitkään kuin ensimmäiseni. Tuntuu ihanan turvalliselta, kun on joku, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin. Alkupuolen draamaa ei ole ollut havaittavissa pitkään aikaan, ja suhteemme on kestänyt vaikeitakin hetkiä ja aikoja – olen rakkaalleni siitä todella kiitollinen. ♥ Olen myös huojentunut siitä, ettei poliittinen vakaumukseni ole noussut kynnyskysymykseksi. Olen kuitenkin ollut yhdessä Tohtorini kanssa pitempään kuin puolueessa… Yhteisestä kissasta on ollut puhetta, ja ehkä hieman jostain vakavammastakin, mutta olen lähinnä leikitellyt ajatuksilla.
Pysähdyin tällä viikolla miettimään enemmänkin suhteemme alkupuolta ja niitä tunteita/tuntemuksia, joita minulla oli silloin. Tein varmaan ennen vaihtoa 8tracksiin soittolistan Tohtorilleni. Päätin nyt vuosipäivän lähestyessä tehdä saman uudelleen, mutta useammalla kappaleella. Tällainen siitä tuli ♥
Ristus notta aharistaa. Tai, no, oikeastihan se taitaa olla että ”mikä ristus on ku ei aharista.”
Enivei. Tuntuu varsin jokapäiväiseltä tämä Sat in Your Lapin meininki, että tahtoisin vain jo valmistua, mutta samalla gradun eteen en jaksaisi tehdä yhtikäs mitään. Muutin siis blogini ulkoasua ja otsikoita vastaamaan ko. kappaletta. Pitäisi vain istua alas, päättäväisesti, ja pysyä penkissä niin kauan, että
a. gradun projektityötunneiksi tarkoitetut SPSS-koodaukset tulisivat valmiiksi
b. löytyisi tarpeeksi tutkimuskirjallisuutta johdantoa varten, ts. johdanto tulisi valmiiksi
c. gradua olisi tehtynä sen verran säädyllinen määrä, ettei tarvitsisi hävetä jokaisessa seminaarissa saamattomuuttaan
d. kuntavaalihommelit olisivat edes suurin piirtein selvillä (SOS!).
Täytyy vielä väsätä pari tapauskuvausta. Huomenna olisi sitten luennon, somekampanjan pohdinnan ja pisteytysten jälkeen luvassa poikkarit – ekaa kertaa sitten vanhan Bran poikkareiden… Toisaalta en ole menossa ensi viikolla sitseille niin pitäähän sitä nyt vähän käydä Escissä pyörähtämässä – vaikka haalareista repsottaa tässä vaiheessa koulutusta yksi jos toinenkin merkki. Kyllä lähtee! :’D
Olin ihan unenpöpperössä kun äiti tuli sanomaan, että David Bowie on kuollut. En meinannut uskoa ollenkaan, mutta totta se oli. Järkytys oli suuri – eihän Bowie voi olla kuollut, hänhän on ajan herra ja elää ikuisesti! (Meillä oli siis oikeasti kaveriporukan kanssa tällainen teoria.)
Ja minä kun olisin halunnut nähdä Bowien livenä. Helvetin syöpä. Menit ja veit Alan Rickmaninkin, ja vieläpä 69-vuotiaina molemmat…
Bowien musiikkia on tullut kuunneltua iät ja ajat, mutta nyt ihan nonstopina. Ja eteenpäin mennään.
Pretty soon now you’re gonna get older Time may change me But I can’t trace time I said that time may change me But I can’t trace time
And let the cloak, of life – cling to your bones. Cling to your bones.
Wake up, wake up.
Live. Wake up. Wake up.
And let the cloak, of life – cling to your bones. Cling to your bones
Wake up. Wake up!
Live! Wake up! Wake up!
And let the cloak! Of life! Cling to your bones! Cling to your bones!
Wake up! Wake up!
(Choral section – insert epic speech here.)
Wake up! Wake up!
And here’s the Doctor’s epic speech he made to the planet god:
”I walked away from the Last Great Time War, I marked the passing of the Timelords, I saw the birth of the universe and I watched as time ran out, momentbymoment until nothing remained – no time, no space, just ME! I walked…
No, nyt on sitten tullut kaksi vuotta täyteen siitä, kun aloitin Doctor Who’n katselun. Olen ehtinyt nähdä ns. New Whon kokonaan, ja muutamia Classic Who -tarinoita. Luin myös Luolamiehen Lontoossa viime kesänä, ja ostin Galaxy Fourista yhden Big Finish -äänikirjan kun herra I oli käymässä täällä. ♥ Aloitin siis 7.5.2012 iltasella esiinnyttyäni hieman (no, tunnistajat tunnistaa) ja oltuani ei-niin-menestyksekkäässä työhaastattelussa. Opin, että BBC:llä on todellakin muutakin eeppistä tarjottavaa kuin Uusi Sherlock.
Autoneja. Selvästi opiskelijoita valeasuissa.
”Run.”
Ja kyllä, London Eye on fantastinen.
Jep, minulla ei ollut ennakko-oletuksia, mitä nyt muutamia spoilereita Tumblrin yms. kautta… En toisaalta vieläkään ymmärrä, miksi (enkeli)patsaita pitää oikeasti säikkyä. No, ”emotionally invested”… Fantasiatasoni on ehkä alhainen, mutta Tohtori on hyvä (eettinen) opettaja. Ja tavallaan olen todella iloinen, ettei herra I muistuta oikeasti niin paljon Kymppiä. My precious baby (ei kun). ♥
Ja sen sijaan, että juoksisin aina karkuun kaikkea, minun on kohdattava pelkoni ja etenkin haasteeni. Nigecha dameda ja niin edelleen.
Elikkäs kuuntelen Euroviisuja, kun en ehtinyt 1. semifinaalia katsella, ja toivon saavani deadlineen mennessä yhden jutun valmiiksi ja viimeistään lauantain finaalia varten hommat tarpeeksi hyvälle mallille… Huomenna olisi toisaalta tilaisuus käydä kertomassa omasta yliopistosta jotakin muutamille kiinnostuneille. Voi olla, että nyt on ”käännytystyön” aika!
Hei, minun pitäisi lukea, mutta (ahdistuneisuushäiriöt ahdistavat liikaa!)… Ei kun. Tahdoin vähän kirjoittaa jotain dadaa, tajunanvirtaa siitä, miten paljon odotan kesää. Minulla olisi nyt kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa neljän kurssin lopputyöt – kaikki englanniksi, luonnollisesti. Vasta niiden jälkeen katson, mitkä Jkln keskeneräisistä kursseista ovat vielä pelastettavissa. Ingen panik, ainakin minulla on kieliopintoja enemmän kuin tarpeeksi! Akateeminen ruotsi noin kahden vuoden tauosta huolimatta heittämällä läpi, hah! Varmaan kaikki sen ansiota, että olen kuunnellut Kentiä ja katsonut ahkerasti Solsidania (på finska heter det Onnea onkimassa)! ;D
Mutta kuten otsikosta voi ehkä huomata, kuuntelen taas pitkästä aikaa SMG:a, ja vähän muitakin kappaleita tällä kertaa kuin vain Johnlock-feelseissä sitä, joka kantaa nimeä Minne katosivat päivät. No, kuuntelin sitä aikoinani oman sydänsäryn vallitessa, mutta koska olin nuorempi ja hölmö, jäin vellomaan tunteisiini liikaa. Nyt uskon, että voin ainakin jossain määrin olla tunteideni herra(tar).
Heh, piti kirjoittaa ensi kesästä, ja palasin taas menneeseen. ”Rakkaus on, mitä on.” Niin kuin elämäkin. Olen iloinen siitä, että olen päässyt lyhyesti sanottuna jo hieman tasapainoon epikurolaisuuteni kanssa ja poiminut aika paljon stoalaista asennetta. Sanon usein itselleni, että ”kaikki kääntyy, niin kuin kuuluukin kääntyä”. No, vielä on paljon opittavaa. Onneksi olen vielä nuori…
No, nyt siihen ensi kesään. Otsikko sanookin ehkä kaiken oleellisen? En osaa aina kuvailla sitä tunnetta, joka minulla on herra I:n kanssa… No, nyt voin luvalla puhua hänestä Tohtorina, sillä hän sai siitä DW-testistä 11. Tohtorin, ja minä sain… Amyn. No, Ulla sai Roryn, mutta… Saat luvan odottaa sen pari tuhatta vuotta!
Ensi kesänä tulee olemaan kiireistä, sillä kesäkuu on pyhitettävä lomailulle. Pääsen ehkä Kieliin. Joudutaan menemään Bremenistä junalla, mutta… Katsotaan. Ja juhannuksen tahdon viettää herra I:n kanssa, koska… No, kuuntelin Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Suomineidon yhtenä yönä, ja totesin, että tahdon viettää edes yhden juhannuksen hölmösti rakastuneena. Mutta tahdon myös peli-illan, jossa olisi laatuja – enkä nyt valitettavasti puhu laatujuustoista. No, tätä lukevat luultavasti ymmärtävät, jos niin on tarkoitettu.
Just when I think I'm king, 