And I see your true colours shining through

Selasin läpi tekemiäni Blogthings-testejä ja löysin muutaman väritestin. Päätin tehdä ne uudestaan ja katsoa, ovatko värini muuttuneet. Nämä kolme testiä tein… oho, Doctor Who’n syntymäpäivänä 2009! Rakkauteni ja sydämeni värit olivat ovat muuttuneet, ja sydämeni väri oli eri myös keväällä 2012.


Your Love is Blue

When you love someone, you give your heart entirely to them. You believe love is an unconditional, unselfish act.You don’t love half-way. You are ”all in” whenever you are in love, and you don’t hold back.You find it easy to fall in love. You accept people as they are, and you even can love someone’s flaws.Because you are so loving and caring, you are incredibly easy to love in return. Your heart is open and ready to be filled.
Vuonna 2009 rakkauteni oli keltaista. Hmm. Ehkä tämä on parempi?

Your Heart Is Green

Love completes you, but that doesn’t mean you seek it out.When love comes your way, you integrate it peacefully into the rest of you life.Your flirting style: Laid backYour lucky first date: Walking around aimlessly and talking

Your dream lover: Is both enthusiastic and calm

What you bring to relationships: Balance

Heh, onko sydämeni kepulaistunut vai onko minusta tullut Leanboxin CPU Green Heart? :D Joka tapauksessa tämä tulos on sikäli jännä, kun vuonna 2009 sydämeni oli pinkki ja 2012 violetti. Ja tämänhetkiseen tilanteeseeni nojaten rakkaus tosiaan tuo tasapainoa ja täydennystä elämääni. ♥ Kunhan vielä itsekin toisin tasapainoa ihmissuhteisiini :D

Your Aura is Blue

Spiritual and calm, you tend to live a quiet but enriching life.You are very giving of yourself. And it’s hard for you to let go of relationships.The purpose of your life: showing love to other people

Famous blues include: Angelina Jolie, the Dali Lama, Oprah

Careers for you to try: Psychic, Peace Corps Volunteer, Counselor

Aurani on näköjään edelleen sininen. Joissain toisissa testeissä on väläytelty violettia tai vihreää. Noh, ehkä tämä kuvastaa empatiatasoani, vaikken vietäkään kovin hiljaista elämää ^_^
Facebookissa oli viime viikolla juttua Myers-Briggsin persoonallisuustestistä ja sen tieteellisyydestä. En ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi, että sitä edes käytettäisiin muuten kuin leikkimielisesti… Ilmeisesti yritysmaailmassa jossain määrin. Se ei yllättänyt, että psykologit eivät ole enää pitkään aikaan pitäneet testiä varteenotettavana. Olen ENFP for life, mutta lähinnä leikisti ;)

Atom to atom oh what’s the matter with me love

Ennakkovaroitus: ällösöpöä luvassa. Ja minun pitäisi kirjoittaa tälläkin hetkellä jotain ihan muuta…

Reilun kuukauden päästä tulee täyteen neljä vuotta siitä, kun löysimme Tohtorini kanssa toisemme. Siis apua. Tuntuu yhtä aikaa siltä, että vastahan se tapahtui, ja siltä, että siitä on älyttömän kauan. Siis eikös me oltu ihan vähän aikaa sitten Nurmijärvellä ja niin edelleen…? Toisaalta kun mietin meitä molempia ihmisinä silloin ja nyt, niin onhan tässä kuljettu pitkä matka yhdessä. Edelleen eri kaupungeissa, suhteen vakavuustaso suht samanmoinen kuin ensimmäisen vuoden tultua täyteen (tai ainakin miusta tuntuu siltä), mutta olemme aivan eri ihmisiä kuin nelisen vuotta sitten. Olemme aikuisempia kuin ennen. Uskallan sanoa jopa itsestäni näin, vaikka ihan kaikkien asioiden suhteen en koe olevani aikuinen – en ehkä milloinkaan.

Kyseessä on toinen parisuhteeni koskaan, ja se on kestänyt tähän mennessä yli kaksi kertaa niin pitkään kuin ensimmäiseni. Tuntuu ihanan turvalliselta, kun on joku, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin. Alkupuolen draamaa ei ole ollut havaittavissa pitkään aikaan, ja suhteemme on kestänyt vaikeitakin hetkiä ja aikoja – olen rakkaalleni siitä todella kiitollinen. ♥ Olen myös huojentunut siitä, ettei poliittinen vakaumukseni ole noussut kynnyskysymykseksi. Olen kuitenkin ollut yhdessä Tohtorini kanssa pitempään kuin puolueessa… Yhteisestä kissasta on ollut puhetta, ja ehkä hieman jostain vakavammastakin, mutta olen lähinnä leikitellyt ajatuksilla.

Pysähdyin tällä viikolla miettimään enemmänkin suhteemme alkupuolta ja niitä tunteita/tuntemuksia, joita minulla oli silloin. Tein varmaan ennen vaihtoa 8tracksiin soittolistan Tohtorilleni. Päätin nyt vuosipäivän lähestyessä tehdä saman uudelleen, mutta useammalla kappaleella. Tällainen siitä tuli ♥

Some say that knowledge is something that you never have

Ristus notta aharistaa. Tai, no, oikeastihan se taitaa olla että ”mikä ristus on ku ei aharista.”

Enivei. Tuntuu varsin jokapäiväiseltä tämä Sat in Your Lapin meininki, että tahtoisin vain jo valmistua, mutta samalla gradun eteen en jaksaisi tehdä yhtikäs mitään. Muutin siis blogini ulkoasua ja otsikoita vastaamaan ko. kappaletta. Pitäisi vain istua alas, päättäväisesti, ja pysyä penkissä niin kauan, että

a. gradun projektityötunneiksi tarkoitetut SPSS-koodaukset tulisivat valmiiksi

b. löytyisi tarpeeksi tutkimuskirjallisuutta johdantoa varten, ts. johdanto tulisi valmiiksi

c. gradua olisi tehtynä sen verran säädyllinen määrä, ettei tarvitsisi hävetä jokaisessa seminaarissa saamattomuuttaan

d. kuntavaalihommelit olisivat edes suurin piirtein selvillä (SOS!).

Täytyy vielä väsätä pari tapauskuvausta. Huomenna olisi sitten luennon, somekampanjan pohdinnan ja pisteytysten jälkeen luvassa poikkarit –  ekaa kertaa sitten vanhan Bran poikkareiden… Toisaalta en ole menossa ensi viikolla sitseille niin pitäähän sitä nyt vähän käydä Escissä pyörähtämässä – vaikka haalareista repsottaa tässä vaiheessa koulutusta yksi jos toinenkin merkki. Kyllä lähtee! :’D

Turn and face the strange

1280x720.jpg

Olin ihan unenpöpperössä kun äiti tuli sanomaan, että David Bowie on kuollut. En meinannut uskoa ollenkaan, mutta totta se oli. Järkytys oli suuri – eihän Bowie voi olla kuollut, hänhän on ajan herra ja elää ikuisesti! (Meillä oli siis oikeasti kaveriporukan kanssa tällainen teoria.)

Ja minä kun olisin halunnut nähdä Bowien livenä. Helvetin syöpä. Menit ja veit Alan Rickmaninkin, ja vieläpä 69-vuotiaina molemmat…

Bowien musiikkia on tullut kuunneltua iät ja ajat, mutta nyt ihan nonstopina. Ja eteenpäin mennään.

Pretty soon now you’re gonna get older
Time may change me
But I can’t trace time
I said that time may change me
But I can’t trace time

Doctor Who ”Wake Up” Lyrics from ”The Rings of Akhaten”

Waking the… Doctor?

A Writer's Life For Me

The song:

Rest now…..my warrior.

Rest now, hardship is over.

Live. Wake up. Wake up.

And let the cloak, of life – cling to your bones. Cling to your bones.

Wake up, wake up.

Live. Wake up. Wake up.

And let the cloak, of life – cling to your bones. Cling to your bones

Wake up. Wake up!

Live! Wake up! Wake up!

And let the cloak! Of life! Cling to your bones! Cling to your bones!

Wake up! Wake up!

(Choral section – insert epic speech here.)

Wake up! Wake up!

And here’s the Doctor’s epic speech he made to the planet god:

”I walked away from the Last Great Time War, I marked the passing of the Timelords, I saw the birth of the universe and I watched as time ran out, momentbymoment until nothing remained – no time, no space, just ME! I walked…

View original post 87 more words

A Child of the Universe Running (from two years ago now)

No, nyt on sitten tullut kaksi vuotta täyteen siitä, kun aloitin Doctor Who’n katselun. Olen ehtinyt nähdä ns. New Whon kokonaan, ja muutamia Classic Who -tarinoita. Luin myös Luolamiehen Lontoossa viime kesänä, ja ostin Galaxy Fourista yhden Big Finish -äänikirjan kun herra I oli käymässä täällä. ♥ Aloitin siis 7.5.2012 iltasella esiinnyttyäni hieman (no, tunnistajat tunnistaa) ja oltuani ei-niin-menestyksekkäässä työhaastattelussa. Opin, että BBC:llä on todellakin muutakin eeppistä tarjottavaa kuin Uusi Sherlock.

Autoneja. Selvästi opiskelijoita valeasuissa.

”Run.”

Ja kyllä, London Eye on fantastinen.

Jep, minulla ei ollut ennakko-oletuksia, mitä nyt muutamia spoilereita Tumblrin yms. kautta… En toisaalta vieläkään ymmärrä, miksi (enkeli)patsaita pitää oikeasti säikkyä. No, ”emotionally invested”… Fantasiatasoni on ehkä alhainen, mutta Tohtori on hyvä (eettinen) opettaja. Ja tavallaan olen todella iloinen, ettei herra I muistuta oikeasti niin paljon Kymppiä. My precious baby (ei kun). ♥

Ja sen sijaan, että juoksisin aina karkuun kaikkea, minun on kohdattava pelkoni ja etenkin haasteeni. Nigecha dameda  ja niin edelleen.

Elikkäs kuuntelen Euroviisuja, kun en ehtinyt 1. semifinaalia katsella, ja toivon saavani deadlineen mennessä yhden jutun valmiiksi ja viimeistään lauantain finaalia varten hommat tarpeeksi hyvälle mallille… Huomenna olisi toisaalta tilaisuus käydä kertomassa omasta yliopistosta jotakin muutamille kiinnostuneille. Voi olla, että nyt on ”käännytystyön” aika!

Nyt hyviä öitä (ja Eppuja).

Hölmöstä rakkaudesta 100 km Ouluun

Hei, minun pitäisi lukea, mutta (ahdistuneisuushäiriöt ahdistavat liikaa!)… Ei kun. Tahdoin vähän kirjoittaa jotain dadaa, tajunanvirtaa siitä, miten paljon odotan kesää. Minulla olisi nyt kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa neljän kurssin lopputyöt – kaikki englanniksi, luonnollisesti. Vasta niiden jälkeen katson, mitkä Jkln keskeneräisistä kursseista ovat vielä pelastettavissa. Ingen panik, ainakin minulla on kieliopintoja enemmän kuin tarpeeksi! Akateeminen ruotsi noin kahden vuoden tauosta huolimatta heittämällä läpi, hah! Varmaan kaikki sen ansiota, että olen kuunnellut Kentiä ja katsonut ahkerasti Solsidania (på finska heter det Onnea onkimassa)! ;D

Mutta kuten otsikosta voi ehkä huomata, kuuntelen taas pitkästä aikaa SMG:a, ja vähän muitakin kappaleita tällä kertaa kuin vain Johnlock-feelseissä sitä, joka kantaa nimeä Minne katosivat päivät. No, kuuntelin sitä aikoinani oman sydänsäryn vallitessa, mutta koska olin nuorempi ja hölmö, jäin vellomaan tunteisiini liikaa. Nyt uskon, että voin ainakin jossain määrin olla tunteideni herra(tar).

Heh, piti kirjoittaa ensi kesästä, ja palasin taas menneeseen. ”Rakkaus on, mitä on.” Niin kuin elämäkin. Olen iloinen siitä, että olen päässyt lyhyesti sanottuna jo hieman tasapainoon epikurolaisuuteni kanssa ja poiminut aika paljon stoalaista asennetta. Sanon usein itselleni, että ”kaikki kääntyy, niin kuin kuuluukin kääntyä”. No, vielä on paljon opittavaa. Onneksi olen vielä nuori…

No, nyt siihen ensi kesään. Otsikko sanookin ehkä kaiken oleellisen? En osaa aina kuvailla sitä tunnetta, joka minulla on herra I:n kanssa… No, nyt voin luvalla puhua hänestä Tohtorina, sillä hän sai siitä DW-testistä 11. Tohtorin, ja minä sain… Amyn. No, Ulla sai Roryn, mutta… Saat luvan odottaa sen pari tuhatta vuotta!

Ensi kesänä tulee olemaan kiireistä, sillä kesäkuu on pyhitettävä lomailulle. Pääsen ehkä Kieliin. Joudutaan menemään Bremenistä junalla, mutta… Katsotaan. Ja juhannuksen tahdon viettää herra I:n kanssa, koska… No, kuuntelin Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Suomineidon yhtenä yönä, ja totesin, että tahdon viettää edes yhden juhannuksen hölmösti rakastuneena. Mutta tahdon myös peli-illan, jossa olisi laatuja – enkä nyt valitettavasti puhu laatujuustoista. No, tätä lukevat luultavasti ymmärtävät, jos niin on tarkoitettu.

Ihmemaa-Oz Revisited

You Are Dorothy

You are a little lost right now, but you are slowly finding your way home.
You are a kind and loyal person. You are the truest friend anyone could ever have.

You have an active imagination, and you are intrigued by far away places. You make friends easily.
But at the end of the day, there is no place like home. You value your family and roots.

Siis mitä ihmettä? Sain aikoinaan Tin Manin! Mutta tässhän on hassuinta se, miten hyvin tuo kuvaus sopii minuun juuri nyt…! :’D …Minulla on ikävä kotiin, ja Suomeen ylipäätään. Kaikki kaverit, perhe, herra I… Tahdon kirjoittaa vähän pitemmän merkinnän aiheesta, jos vain jossain vaiheessa olisi tarpeeksi aikaa… Mutta voisin tapojeni orjana vielä tähän loppuun linkata jonkin edes etäisesti ajankohtaisen kappaleen. En tiedä, onko se edes ihmekään, kun se on (taas) tämä: