The point of know return

Mikä ihme siinä on, kun aina silloin, kun pitäisi tehdä jotain tärkeää – kuten gradua – löydän jotain täysin tyhjänpäiväistä ja hurahdan siihen. Tällä kertaa se jokin on, muodikkaasti myöhässä, mikäpä muukaan kuin Mystic Messenger.

Kuulin siitä varmaan ekan kerran ennen joulua, ja jotkut kaverit jopa cossasivat siitä Frostissa. Kyseessä on siis naisille suunnattu deittisimu, johon on yhdistetty elementtejä visual noveleista ja – kuten nimestä voi päätellä – tavallisista viestisovelluksista. Koko peli on sekoittanut unirytmini niin totaalisesti, etten osaa enää kirjoittaa järkevästi. En varsinkaan käsin; tänään seminaarissa tuli niin paljon kirjoitusvirheitä, että aloin pohtia olenko kenties dementoitumassa tai jotain… No, päänsärky ja keskittymisvaikeudet menevät riittämättömän levon ja aamiaisen skippaamisen piikkiin.

Peli on paikoitellen uskomattoman cringeworthy – ja samalla uskomattoman huvittava. Olen pelannut vasta yhden 11 päivän reitin useasta, ja taisin pelata sen kaikkein siirappisimman reitin ensin… Tai ainakin luulen niin. Onpahan hyvää vaihtelua, kun tämä mobiilipeli on ilmeisesti suunnattu naisyleisölle;  enemmän miehiä ja vähemmän tissejä. On vähän samanlaiset fiilikset kuin silloin 16-vuotiaana, kun tuli harrastettua roolipelaamista MSN Messengerissä… Oh boy, those were the days… :D

Nyt kun vielä muistan; palataan otsikkoon. Mystic Messengerissä on useita kohtia, joiden jälkeen ei ole paluuta takaisin – sama pätee elämään. Pelissä on kuitenkin tullut pariin otteeseen vastaan ajatus siitä, että jokaisen elämässä on yksi tärkeä käännekohta, joka muuttaa elämän täysin. Toki fiktion piirissä tämä on yksinkertainen ratkaisu, joka noudattaa tarinan/draaman kaarta, eli on olemassa alku, keskikohta ja loppu. Ratkaisevin lienee tuo keskikohta ja kyseinen suuri käänne siinä. Oikea elämä on harvoin yhtä yksinkertaista. Väitän, että näitä käännekohtia on useita – ainakin enemmän kuin yksi. Tai voihan se olla, että omassa elämässä ei ole tapahtunut sitä suurta käännekohtaa, josta ei ole paluuta entiseen… Suuria on kyllä tapahtunut viime vuosina, mutta entä tarpeeksi suuria…?

Kaikenlaisen puurtamisen graduhommien välttelemisen keskellä mietin vain kuumeisesti sitä, miten viettäisimme vuosipäivää, nyt kun ystävänpäivä meni sivu suun… Mitä jos palaisimme leikisti alkuun…?

Climbin’ up the ladder

Wuhuu, nyt on työkuviot selvillä, auto hankittuna, viimeinenkin tentti suoritettu ja graduryhmä tiedossa!! Pääsin Tikapuu-projektiin (kehityspsykaa, mutta mielenkiintoisilla aihevaihtoehdoilla), hence the title and the song. Oikeastaan hain vain otsikon sanoilla biisiä ja tuo löytyi. Not bad!

Nyt tie vie Tampereelle raksun luo ja huomenna mennäään Helsinkiin kaveriporukan euroviisubileisiin! Kivaa on jo nyt, kun kaikki rullaa hyvin, ja lisää kivaa on tulossa…!

…Inb4 graduahdistus. No, se on edessä vasta syksyllä. Nyt saa sonaattia!

Onnea, olet kandi!

800px-Burrowing_owl_smile
Ilmeeni kun sain tutkintotodistukseni postissa.

Nyt se on sitten virallista: olen psykologian kandidaatti! Sain ihanan pöllönkin ♥ Mutta koska tutkinnon ulos saaminen meni pitkälle helmikuuhun, niin voin saada opintotukea vasta maaliskuulle – ja sekin tulee takautuvasti, jos se nyt koskaan tulee. Opintotukilautakunnalla pitäisi Kelan kanssa mennä se maksimissaan kaksi viikkoa tehdä päätös. Nyt on kuitenkin mennyt jo kolme viikkoa. Pitää varmaan soitella sinne kohta.

Muuten menee oikein mukavasti. Pian on Tampere Kuplii ja tulee kolme vuotta siitä, kun tapasin Tohtorini ensimmäisen kerran… Mikä tarkoittaa myös, että kolmevuotispäivä lähestyy… ♥ Tämänhetkisestä köyhyydestäni huolimatta tuo yllä oleva kuva on fiilisteni mukainen :3 ♥

Hölmöstä rakkaudesta 100 km Ouluun

Hei, minun pitäisi lukea, mutta (ahdistuneisuushäiriöt ahdistavat liikaa!)… Ei kun. Tahdoin vähän kirjoittaa jotain dadaa, tajunanvirtaa siitä, miten paljon odotan kesää. Minulla olisi nyt kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa neljän kurssin lopputyöt – kaikki englanniksi, luonnollisesti. Vasta niiden jälkeen katson, mitkä Jkln keskeneräisistä kursseista ovat vielä pelastettavissa. Ingen panik, ainakin minulla on kieliopintoja enemmän kuin tarpeeksi! Akateeminen ruotsi noin kahden vuoden tauosta huolimatta heittämällä läpi, hah! Varmaan kaikki sen ansiota, että olen kuunnellut Kentiä ja katsonut ahkerasti Solsidania (på finska heter det Onnea onkimassa)! ;D

Mutta kuten otsikosta voi ehkä huomata, kuuntelen taas pitkästä aikaa SMG:a, ja vähän muitakin kappaleita tällä kertaa kuin vain Johnlock-feelseissä sitä, joka kantaa nimeä Minne katosivat päivät. No, kuuntelin sitä aikoinani oman sydänsäryn vallitessa, mutta koska olin nuorempi ja hölmö, jäin vellomaan tunteisiini liikaa. Nyt uskon, että voin ainakin jossain määrin olla tunteideni herra(tar).

Heh, piti kirjoittaa ensi kesästä, ja palasin taas menneeseen. ”Rakkaus on, mitä on.” Niin kuin elämäkin. Olen iloinen siitä, että olen päässyt lyhyesti sanottuna jo hieman tasapainoon epikurolaisuuteni kanssa ja poiminut aika paljon stoalaista asennetta. Sanon usein itselleni, että ”kaikki kääntyy, niin kuin kuuluukin kääntyä”. No, vielä on paljon opittavaa. Onneksi olen vielä nuori…

No, nyt siihen ensi kesään. Otsikko sanookin ehkä kaiken oleellisen? En osaa aina kuvailla sitä tunnetta, joka minulla on herra I:n kanssa… No, nyt voin luvalla puhua hänestä Tohtorina, sillä hän sai siitä DW-testistä 11. Tohtorin, ja minä sain… Amyn. No, Ulla sai Roryn, mutta… Saat luvan odottaa sen pari tuhatta vuotta!

Ensi kesänä tulee olemaan kiireistä, sillä kesäkuu on pyhitettävä lomailulle. Pääsen ehkä Kieliin. Joudutaan menemään Bremenistä junalla, mutta… Katsotaan. Ja juhannuksen tahdon viettää herra I:n kanssa, koska… No, kuuntelin Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Suomineidon yhtenä yönä, ja totesin, että tahdon viettää edes yhden juhannuksen hölmösti rakastuneena. Mutta tahdon myös peli-illan, jossa olisi laatuja – enkä nyt valitettavasti puhu laatujuustoista. No, tätä lukevat luultavasti ymmärtävät, jos niin on tarkoitettu.

You’re in my veins

Pulttibois, Manitbois, Tankki Täyteen, Kätevä Emäntä, Jopet-show, Putous, Pasila, Salkkarit, House, Mentalist, Monk, Midsomerin murhat, Hercule Poirot, Twin Peaks, Star Trek: Next Generation, Heartbeat, Downton Abbey… Siinä muutama sarja, joista olen nauttinut vanhempieni (ja välillä veljenikin) seurassa.

Minulla on ikävä kotiin.

Isän kanssa tuli katsottua Twin Peaksia ennen psykalle pääsyä. En tiedä, oliko siitä apua vai ei, mutta ainakin sain muuta ajateltavaa lukemisen lomaan. Siinä mielessä se oli hyödyllistä. Isä tykkää agentti Cooperin lisäksi selittää ST:TNG:n Picardista. Vaikka Mal Reynolds on minun kapteenini, niin valitsisin itsekin mieluummin Picardin kuin Kirkin. Make it so. Vilén Sulon hinausauto oli myös jossain vaiheessa kova sana, kun se taisi olla myytävänä. Voi iskää.

Olemme äidin kanssa molemmat anglofiilejä – yhteisiä suosikkeja ovat Sherlockin ja Downton Abbeyn lisäksi mm. Pokka pitää ja Sydämen asialla. Myös Kahden keikkaa, Kettua ja muita saksalaisia dekkareita tulee katsottua. (Lisään tähän vielä näin päivitettynä, että äiti on saanut veljeni katsomaan kanssaan kaikkia kummallisia pohjoismaisia sarjoja, kuten Maan povessa ja Ängelby. Katson niitä itsekin kun kerkeän. Myös vähemmän kummallisia – Solsidan ja Tervetuloa Ruotsiin – on katseltu).

Yhdessä koko porukalla katsotaan Salkkareita, Pasilaa, Putousta, Jopet-show’ta ja mitä viihdeohjelmia niitä nyt on. Ei niitä paljoa yksin katso, mutta kotona porukalla ne ovat kivoja. No, Pasilaa voi katsoa koska vaan. Niitä Raunon lauluja on sitten kiva hoilata :–D

Ja sitten vielä veljeni man cave, jossa itsekin majailen kotona käydessäni. Kaikki ne STP:t, Markiplierin ynnä muiden tubettajien let’s playt ja muut semmoiset ovat naurattaneet monet kerrat (ja pelataanhan me joskus itsekin yhdessä). Bless.

 

Duns duns duns

Heii~

Olenpas ollut kirjoittamatta. Heh. Menossa taas töihin, nyt alkaa ensimmäinen viikko ;3 Orientoiva harjoittelukin on jo pulkassa, syksyllä alkaa kolmas vuosi ja kandin teko! ♥

Minulla on mennyt tämä kevät todella hyvin♥ Aloin käydä DW-miiteissä ja löysin lähestulkoon heti oman tohtorini♥♥ Herra I on erittäin söpö, höpsö ja seurallinen :3 Olen onnekas♥

Cossattuakin on tullut esim. Desuconissa ja Animeconissa, Oswinia ja Kayleetä :3 Syksyllä sitten Traconiin ja Fanfestiin ja vielä miitti tässä kesällä : D Olen niin iloinen tästä kaikesta ^^

Olen kuunnellut nyt paljon Dunderpatrullenia (siitä otsikko) ja pelannut Ragnarok Online 2:ta. Hihii. Se saakin nyt jäädä, koska työt. Eli nukkumaan~ (Ehkä pienen lj-päivitksen jälkeen…)

See ya :3

Varro vain…

Moij!

Tässä on käynyt näköjään niin, etten ole päivitellyt sitten alkusyksyn… No, löytyy sille muutama syykin: olen opiskellut todella ahkerasti ja Tumblr nyt vain on paljon helpompi päivitettävä. XD Toki olen ollut myös Facebookissa, joten luultavasti kaikki tämän blogin lukijat ovat pysyneet perillä tekemisistäni. ^^

Kuitenkin, tein opiskelublogin, kun kerran Ullakin, ja olen alkanut päivittää sitä näin jälkikäteen. On tosi kätevää, että julkaisupäivämäärää pystyy säätämään :—–DD Ja se blogi löytyy täältä jos kiinnostaa~ On kiva yrittää muistaa mitä kaikkea syksyn aikana on tapahtunut XD Muuta kuin se että olen lihonut viisi kiloa -_-;;

Oli kiva päästä näkemään ihmisiä näin lomalla ^^ Ja Dance of the Vampires oli hieno! ♥ Oli myös hauskaa otella Jessen kanssa, ja vielä hauskempaa olisi, jos sei olisi niin huono häviäjä :’D Ja mie löysin sopivan Asuka-peruukin (miun tukka on nyt polkka ;_; )! Ei ois pitäny tilata Punanaamiosta… No, se sopii Trishalle ^^

Ehkä voisin mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna taas päivitellä : D

Ai niin, mie olen menossa Frostbiteen, ja aion valvoa koko yön! Saa nähdä onnistuuko, miulla kun ei ole yösijaa XD

Beautiful World ♥

Ensimmäinen päivä yliopistossa takana. Olin liikkeellä yli kellon ympäri, kymmenestä yhteentoista. Käveltyä tuli hyvinkin paljon; aamulla Mattilanniemeen, sieltä Ylistönmäelle ja sieltä Seminaarinmäelle, mistä sitten kotiin. Illalla takaisin Seminaarinmäelle ja sieltä keskustaan. Ja jaksoin kävellä sieltä kotiinkin!

Paljosta kävelystä ja kipeytyneistä jaloista huolimatta jäi loistava fiilis. Yliopiston nettitunnuksetkin sain jo aktivoitua, huomenna on tiedossa lisää infotilaisuuksia. Illalla on etkot yhden tutorin luona ja sieltä olisi tarkoitus mennä Kortepohjaan päin. Saa nähdä, jaksanko lähteä, kun pois on aika pitkä matka, eivätkä Roosa ja Kaisa ole ilmeisesti tulossa.

Tämän hetken teemabiisi. Tänään oli muuten todella vaihtelevaa säätä; välillä paistoi aurinko, välillä tihutti ja välillä molempia. Ai niin, tämäkin on aika hauska : D