Mother will… stay mum

Aamulla herätessä olo oli kuin Hohenheimilla yllä olevassa kuvassa. Eri syistä, obviously, mutta itketti silti. Kaiken järjen mukaan perheen pitäisi olla se, jolta saa tukea haasteiden edessä…

Olen saanut kuulla äidiltä kerta toisensa jälkeen, ettei minun pitäisi lähteä ehdolle kuntavaaleihin. Nyt kun ”vahinko” on päässyt tapahtumaan ja ehdokasasettelu on ohi, en voi enää perääntyä, vaikka haluaisinkin. Tiedän, että hän tarkoittaa pelkkää hyvää, ja haluaa, että saisin graduni ajoissa valmiiksi. Politiikka haukkaa ajastani ison palan, muttei läheskään niin ison, kuin monilla muilla joita tunnen.

Haluan vain tehdä osuuteni. Asiat eivät muutu, jos vain katsoo sivusta.

Jos nyt rustaan muutaman blogimerkinnän enemmän, julkaisen FB:ssä pari-kolme kertaa, kirjoitan maksimissaan kahdesti lehteen ja seison yhteensä muutaman tunnin torilla ja teltalla, niin tuskin se on gradulleni turmioksi. Voisin käyttää sen ajan ns. paljon huonomminkin…

Kamalinta tässä on eilisestä iltapäivästä jatkunut hiljaisuus. Täytyy yrittää sopia jotenkin, vaikka hankalalta tuntuu.

You’re in my veins

Pulttibois, Manitbois, Tankki Täyteen, Kätevä Emäntä, Jopet-show, Putous, Pasila, Salkkarit, House, Mentalist, Monk, Midsomerin murhat, Hercule Poirot, Twin Peaks, Star Trek: Next Generation, Heartbeat, Downton Abbey… Siinä muutama sarja, joista olen nauttinut vanhempieni (ja välillä veljenikin) seurassa.

Minulla on ikävä kotiin.

Isän kanssa tuli katsottua Twin Peaksia ennen psykalle pääsyä. En tiedä, oliko siitä apua vai ei, mutta ainakin sain muuta ajateltavaa lukemisen lomaan. Siinä mielessä se oli hyödyllistä. Isä tykkää agentti Cooperin lisäksi selittää ST:TNG:n Picardista. Vaikka Mal Reynolds on minun kapteenini, niin valitsisin itsekin mieluummin Picardin kuin Kirkin. Make it so. Vilén Sulon hinausauto oli myös jossain vaiheessa kova sana, kun se taisi olla myytävänä. Voi iskää.

Olemme äidin kanssa molemmat anglofiilejä – yhteisiä suosikkeja ovat Sherlockin ja Downton Abbeyn lisäksi mm. Pokka pitää ja Sydämen asialla. Myös Kahden keikkaa, Kettua ja muita saksalaisia dekkareita tulee katsottua. (Lisään tähän vielä näin päivitettynä, että äiti on saanut veljeni katsomaan kanssaan kaikkia kummallisia pohjoismaisia sarjoja, kuten Maan povessa ja Ängelby. Katson niitä itsekin kun kerkeän. Myös vähemmän kummallisia – Solsidan ja Tervetuloa Ruotsiin – on katseltu).

Yhdessä koko porukalla katsotaan Salkkareita, Pasilaa, Putousta, Jopet-show’ta ja mitä viihdeohjelmia niitä nyt on. Ei niitä paljoa yksin katso, mutta kotona porukalla ne ovat kivoja. No, Pasilaa voi katsoa koska vaan. Niitä Raunon lauluja on sitten kiva hoilata :–D

Ja sitten vielä veljeni man cave, jossa itsekin majailen kotona käydessäni. Kaikki ne STP:t, Markiplierin ynnä muiden tubettajien let’s playt ja muut semmoiset ovat naurattaneet monet kerrat (ja pelataanhan me joskus itsekin yhdessä). Bless.