Kaikkea maan ja taivaan välillä? Entäs taivas ja maa sitten?

Hyvä mieli tulee suhteellisen pienistä asioista. Tai, no, kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä kävelylle pellonreunoille, sorateille tai metsiin. Tai hengittää raikasta ilmaa katsellen samalla sinistä taivasta ja valkeita pilviä. Luin jostain terveyslehdestä jutun, jossa kerrottiin pilvien katselusta ja tunnistamisesta, ”pilvienpalvonnasta”. Ei tarvitse osata sanoa, onko taivaalla cumulusta tai cirrusta, pelkkä katselu voi olla ikään kuin sielunhoitoa. Olen katsellut ja kuvannut pilviä vuosia tietämättä koko harrastuksesta, hassua. XD 

Myös paljain jaloin kävely on kivaa. ^.^ Varsinkin kun tullaan jossain vaiheessa soratielle eikä jakseta laittaa kenkiä takaisin jalkaan. Joka askeleella on katsottava, mihin astuu. Silti kivet pistelevät, enemmän tai vähemmän. Lihasten jännittäminen tuntuu säärissä asti, ja kipristely jatkuu pitkälle iltaan lenkin jälkeenkin. Suosittelen soratietä, kävelyä ja paljaita jalkoja – takuulla hauskempaa ja halvempaa kuin piikkimaton hankkiminen! Ja tuottaa vähemmän vahinkoa kuin tulisilla hiilillä kävely – ellei satu astumaan pullonkorkkien tai käärmeiden päälle (itse onneksi väistin näitä). ^_^

~Teru-chan teh Klauds änd masokism ruul