Kaksi ihmistä ei voi koskaan ymmärtää täysin toisiaan – mitä sitten?

Ei ole epävarmuutta varmempaa, niin sanotaan. Ja jos kerran toinen ihminen ei voi ymmärtää toista täysin, miksi edes yrittää kommunikoida? Eikö elämä tynnyrissä kuulosta hyvältä? 

Ei!

Perhana sentään, tylsäähän se olisi, jos toista aina ymmärtäisi. Mutta useimmissa tapauksissa ymmärtää ja tulee ymmärretyksi, ja hyvä niin. Toisaalta kaikkea ei tarvitse ymmärtää: kaikki aikahan siinä menisi, jos keskittyisi vain ymmärtämään.

Tuotanoin. Random purkaus. Tuntuu, että tuhlasin verbaalisen kypsyyteni jo viime keväänä psykan yo:ssa. Tyhmenen vain koko ajan, en edes tunne itseäni abiturientiksi XD Ei vaan. Riittää, kun teen parhaani and that’s it.

Olen vain huomannut, että ajattelen paljon enemmän kuin saan lopulta sanottua tai tehtyä. Kuin kaikki tapahtuisi päässäni… Olen entistä passiivisempi, en jaksa vaivautua. Mutta kyllä se siitä.

Ja vaikka jokaisella ihmisellä on omat ainutkertaiset sanansa ja tunteensa, ne eivät täysin eroa toisten sanoista tai tunteista. Omia ne silti ovat, eivätkä samoja, ymmärrän sen.

En tiedä mistä tekisin sen hemmetin taideanalyysin X’D

~Teru-chan teh overthinker (which is not even a word, but, who cares)

Mainokset

Periksi ei anneta!

Terveystiedon kirjassa oli muun muassa lausahdus: ”Vahvuus löytyy heikkoudesta”. Olen luullut ottaneeni neuvosta vaarin – mutta ehkä hieman väärällä tavalla. Olen takertunut muihin, valittanut ongelmistani ynnä muuta sellaista. Näyttänyt heikkouteni luullen, että se tekee minusta vahvan. 

”Ihminen, sinä olet nisäkäs, et John Wayne.” Tämän taas luin jostain lehdestä. Ihmisen sanotaan olevan laumaeläin. Laumassa yksilöt auttavat toisiaan selvitäkseen hengissä. Kiintymyssuhde toiseen yksilöön ei ole merkki heikkoudesta, vaan järkevyydestä; yhdessä suku jatkuu ja toinen saa turvaa toisesta. Tämänkin olen kai ymmärtänyt väärin: en halua selvitä yksin, tarvitsen muita ihmisiä (ja erästä tiettyä, joka ei tunnu tarvitsevan minua niin paljon). Olen tavallaan individualisti; pidän yllä omaa tyyliä ja kiinnostuksenkohteita. Haluan kuitenkin löytää samanmielisiä ihmisiä, sellaisia, jotka ymmärtävät. Taidan olla enemmän keskinäisriippuvainen kuin individualisti, sopisin paremmin sinne Japaniin X’D Tai ehkä ei.

Mutta onko oikein olla näin herkkä ja avoin? Minua alkaa jo itseänikin kyllästyttää itkemiseni ja takertumiseni. Selvisin Norjassakin ilman kavereita; nukuin kaksi yötä putkeen yksin hotellihuoneessa. Se oli aikamoinen saavutus, jos minusta puhutaan.

”En tiedä enää, mikä on tärkeää ja mikä ei? Vakivastaukseni, ”ystävyys on
tärkein arvoni” ei tällä hetkellä tunnu sopivalta. Ei tunnu miltään. Ei
edes kunnolla pahalta. Millään ei ole väliä, minulla vähiten.” (Ullan blogista)
Minulla on ollut samanlaisia ajatuksia, en arvosta itseäni, ja etsin arvostusta muilta. Ajattelen myös liikaa, niin kuin Ullakin. Ulla tosin odottaa jotakuta, joka ottaisi kädestä. En ole ihan varma, mutta hän taitaa tarkoittaa jotakuta, jolle olla ”koiranpentu”. Minäkin olen jotenkin tyytymätön tilanteeseeni. Mutta minullahan pitäisi olla kaikki hyvin, minulla on ystäviä ja vielä poikaystäväkin! Niin. Sellainen, joka ei tunnu kaipaavan minua koskaan. Onkohan vika kuitenkin minussa?

Kaikesta huolimatta en aio luovuttaa. Vaikka tulisi mitä.

~Teru-chan teh nevergiveup

Come on over here

Ajattelin kirjoittaa tänne siitä, miten paljon kurjuutta tässä maailmassa on. Siitä, miten moni kuolee turhaan, kun ei saa hoitoa, apua tai tukea. Liian moni tarttuu pulloon ja hukkuu/ajaa kolarin/tappaa toisen ihmisen ja/tai itsensä. Liian moni riistää henkensä, koska ei jaksa jatkaa. Liian moni pistää itseensä liian ison annoksen rauhoittavia, tai ainakin saa aidsin jonkun toisen käyttämästä neulasta. Joku ammutaan, joku raiskataan. Jonkun koti tuhoutuu. Joku yrittää saada edes vähän rahaa kasaan, jotta voisi ruokkia lapsensa. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin. 

Miksi mietin tällaista? Olen nuori ihminen, jonka pitäisi olla huoleton ja jonka pitäisi nauttia elämästä. Minulle on sanottu, että olen kuin vanha ihminen, valmis kuolemaan. En jaksa olla aina iloinen, maailmassa on liikaa asioita, joista ahdistua. Onko minulla oikeus onneen ja rakkauteen?

Päätin kuitenkin kirjoittaa siitä, ettei maailma ole täysin paha. Monessa asiassa on vielä parantamisen varaa, mutta… Olen kiitollinen siitä, että elämässäni on näin paljon hyvää: minulla on ehjä perhe, ystäviä, terveyttä, turvaa, mahdollisuuksia, joku, jota rakastaa. Minulla on koko elämä edessäni: paljon niin tuskan kuin ilonkin hetkiä. Haluan elää täydesti, yrittäen työntää kyynisyyden sivuun, ottaen tulevan ja muutoksen vastaan tyynesti, iloiten. Haluan oppia auttamaan muita, olen sen velkaa. Haluan tehdä tästä maailmasta edes hitusen paremman paikan.

~Teru-chan teh ’ajatuksia vailla suuntaa’

Tuo biisi on tällä hetkellä pakkomielle. Pidän enemmän albumiversiosta X’D Se auttaa välillä jaksamaan.