Atom to atom oh what’s the matter with me love

Ennakkovaroitus: ällösöpöä luvassa. Ja minun pitäisi kirjoittaa tälläkin hetkellä jotain ihan muuta…

Reilun kuukauden päästä tulee täyteen neljä vuotta siitä, kun löysimme Tohtorini kanssa toisemme. Siis apua. Tuntuu yhtä aikaa siltä, että vastahan se tapahtui, ja siltä, että siitä on älyttömän kauan. Siis eikös me oltu ihan vähän aikaa sitten Nurmijärvellä ja niin edelleen…? Toisaalta kun mietin meitä molempia ihmisinä silloin ja nyt, niin onhan tässä kuljettu pitkä matka yhdessä. Edelleen eri kaupungeissa, suhteen vakavuustaso suht samanmoinen kuin ensimmäisen vuoden tultua täyteen (tai ainakin miusta tuntuu siltä), mutta olemme aivan eri ihmisiä kuin nelisen vuotta sitten. Olemme aikuisempia kuin ennen. Uskallan sanoa jopa itsestäni näin, vaikka ihan kaikkien asioiden suhteen en koe olevani aikuinen – en ehkä milloinkaan.

Kyseessä on toinen parisuhteeni koskaan, ja se on kestänyt tähän mennessä yli kaksi kertaa niin pitkään kuin ensimmäiseni. Tuntuu ihanan turvalliselta, kun on joku, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin. Alkupuolen draamaa ei ole ollut havaittavissa pitkään aikaan, ja suhteemme on kestänyt vaikeitakin hetkiä ja aikoja – olen rakkaalleni siitä todella kiitollinen. ♥ Olen myös huojentunut siitä, ettei poliittinen vakaumukseni ole noussut kynnyskysymykseksi. Olen kuitenkin ollut yhdessä Tohtorini kanssa pitempään kuin puolueessa… Yhteisestä kissasta on ollut puhetta, ja ehkä hieman jostain vakavammastakin, mutta olen lähinnä leikitellyt ajatuksilla.

Pysähdyin tällä viikolla miettimään enemmänkin suhteemme alkupuolta ja niitä tunteita/tuntemuksia, joita minulla oli silloin. Tein varmaan ennen vaihtoa 8tracksiin soittolistan Tohtorilleni. Päätin nyt vuosipäivän lähestyessä tehdä saman uudelleen, mutta useammalla kappaleella. Tällainen siitä tuli ♥

Itsestään

Valitsin artikkelikuvaksi tällä kertaa ”selfien” loppukeväältä 2012 (lainausmerkit siksi, että otin kuvan itsestäni digikameralla :D) Vielä tuossa vaiheessa minua ajoi rakkaudenkaipuu ja hellyydenkipeys. Vuotta aiemmin olin ollut siinä pisteessä, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puskea eteenpäin ja hakea yliopistoon. Vuosi psykalla ei vielä paljoa viisastuttanut pientä yhdeksäntoistavuotiasta, vaan ihastuminen vei jalat alta ja järjen pääkopasta. Mennyt on mennyttä, ei siitä sen enempää.

Jos tämä kappale olisi ollut olemassa jo keväällä 2011 (tai keväällä 2012), elämäni olisi ollut silloin huomattavasti helpompaa. Disclaimer: kappale ei liity tämänhetkiseen tilanteeseeni.

Ajatus Tohtorista ja sinisestä puhelinkopista nosti kuitenkin tyttösen takaisin jaloilleen, vaikkakin hieman viiveellä – kesällä oli liikaa aikaa lamaantua omien ajatusten parissa. Syksyllä opinnot ja kaverit auttoivat jaksamaan päivästä toiseen vaadittavan määrän. Maisemaa oli kuitenkin vaihdettava, ennen kuin uusi herääminen saattoi keväällä tapahtua. Oma Tohtori löytyi, ja matka kohti kumppanuutta alkoi. Jälkikäteen ajateltuna tuli käyttäydyttyä joskus todella lapsellisesti, ja ihmettelen vieläkin, miten Tohtorini on jaksanut minua yli kolme vuotta…

Rakkauden ja kumppanuuden tiellä ei ole aina ollut helppoa. Varsinkin vaihto keväällä 2014 oli kuluttava kokemus (ja lopulta todella kasvattava); sen jälkeen olin täynnä ääntä ja vimmaa, kunnes käperryin itseeni ja vaivuin talviunille. Oli kuin olisin heittänyt hukkaan kaiken, mitä olin ehtinyt saavuttaa ennen vaihtoa. Sitä talvea on edelleen raskasta muistella…

Mutta kuten aina, ratkaisu löytyi kuin itsestään, itsestäni, toisten tuen avulla. En voi olla kuin kiitollinen kaikista tärkeistä ja rakkaista ihmisistä ympärilläni, lähellä ja kaukana. ♥

Jos vain voisin

Jos vain voisin

Integroisin sydämesi yhdeksi

Palauttaisin synkroarvosi normaaliin

Selvittäisin hypoteesisi

Ja sitten

Säätäisin hieman kirkkautta ja kontrastia

Jotta värisi pääsisivät valloilleen

Voisit katsoa horisonttiin

Ei niin, että siellä olisi jotain kauniimpaa

Vaan parempaa

Ja jos vain voin

Otan sinua kädestä

Ja kuljen sinne, minne sinäkin

Kohti uutta aamua

A Child of the Universe Running (from two years ago now)

No, nyt on sitten tullut kaksi vuotta täyteen siitä, kun aloitin Doctor Who’n katselun. Olen ehtinyt nähdä ns. New Whon kokonaan, ja muutamia Classic Who -tarinoita. Luin myös Luolamiehen Lontoossa viime kesänä, ja ostin Galaxy Fourista yhden Big Finish -äänikirjan kun herra I oli käymässä täällä. ♥ Aloitin siis 7.5.2012 iltasella esiinnyttyäni hieman (no, tunnistajat tunnistaa) ja oltuani ei-niin-menestyksekkäässä työhaastattelussa. Opin, että BBC:llä on todellakin muutakin eeppistä tarjottavaa kuin Uusi Sherlock.

Autoneja. Selvästi opiskelijoita valeasuissa.

”Run.”

Ja kyllä, London Eye on fantastinen.

Jep, minulla ei ollut ennakko-oletuksia, mitä nyt muutamia spoilereita Tumblrin yms. kautta… En toisaalta vieläkään ymmärrä, miksi (enkeli)patsaita pitää oikeasti säikkyä. No, ”emotionally invested”… Fantasiatasoni on ehkä alhainen, mutta Tohtori on hyvä (eettinen) opettaja. Ja tavallaan olen todella iloinen, ettei herra I muistuta oikeasti niin paljon Kymppiä. My precious baby (ei kun). ♥

Ja sen sijaan, että juoksisin aina karkuun kaikkea, minun on kohdattava pelkoni ja etenkin haasteeni. Nigecha dameda  ja niin edelleen.

Elikkäs kuuntelen Euroviisuja, kun en ehtinyt 1. semifinaalia katsella, ja toivon saavani deadlineen mennessä yhden jutun valmiiksi ja viimeistään lauantain finaalia varten hommat tarpeeksi hyvälle mallille… Huomenna olisi toisaalta tilaisuus käydä kertomassa omasta yliopistosta jotakin muutamille kiinnostuneille. Voi olla, että nyt on ”käännytystyön” aika!

Nyt hyviä öitä (ja Eppuja).

Hölmöstä rakkaudesta 100 km Ouluun

Hei, minun pitäisi lukea, mutta (ahdistuneisuushäiriöt ahdistavat liikaa!)… Ei kun. Tahdoin vähän kirjoittaa jotain dadaa, tajunanvirtaa siitä, miten paljon odotan kesää. Minulla olisi nyt kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa neljän kurssin lopputyöt – kaikki englanniksi, luonnollisesti. Vasta niiden jälkeen katson, mitkä Jkln keskeneräisistä kursseista ovat vielä pelastettavissa. Ingen panik, ainakin minulla on kieliopintoja enemmän kuin tarpeeksi! Akateeminen ruotsi noin kahden vuoden tauosta huolimatta heittämällä läpi, hah! Varmaan kaikki sen ansiota, että olen kuunnellut Kentiä ja katsonut ahkerasti Solsidania (på finska heter det Onnea onkimassa)! ;D

Mutta kuten otsikosta voi ehkä huomata, kuuntelen taas pitkästä aikaa SMG:a, ja vähän muitakin kappaleita tällä kertaa kuin vain Johnlock-feelseissä sitä, joka kantaa nimeä Minne katosivat päivät. No, kuuntelin sitä aikoinani oman sydänsäryn vallitessa, mutta koska olin nuorempi ja hölmö, jäin vellomaan tunteisiini liikaa. Nyt uskon, että voin ainakin jossain määrin olla tunteideni herra(tar).

Heh, piti kirjoittaa ensi kesästä, ja palasin taas menneeseen. ”Rakkaus on, mitä on.” Niin kuin elämäkin. Olen iloinen siitä, että olen päässyt lyhyesti sanottuna jo hieman tasapainoon epikurolaisuuteni kanssa ja poiminut aika paljon stoalaista asennetta. Sanon usein itselleni, että ”kaikki kääntyy, niin kuin kuuluukin kääntyä”. No, vielä on paljon opittavaa. Onneksi olen vielä nuori…

No, nyt siihen ensi kesään. Otsikko sanookin ehkä kaiken oleellisen? En osaa aina kuvailla sitä tunnetta, joka minulla on herra I:n kanssa… No, nyt voin luvalla puhua hänestä Tohtorina, sillä hän sai siitä DW-testistä 11. Tohtorin, ja minä sain… Amyn. No, Ulla sai Roryn, mutta… Saat luvan odottaa sen pari tuhatta vuotta!

Ensi kesänä tulee olemaan kiireistä, sillä kesäkuu on pyhitettävä lomailulle. Pääsen ehkä Kieliin. Joudutaan menemään Bremenistä junalla, mutta… Katsotaan. Ja juhannuksen tahdon viettää herra I:n kanssa, koska… No, kuuntelin Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Suomineidon yhtenä yönä, ja totesin, että tahdon viettää edes yhden juhannuksen hölmösti rakastuneena. Mutta tahdon myös peli-illan, jossa olisi laatuja – enkä nyt valitettavasti puhu laatujuustoista. No, tätä lukevat luultavasti ymmärtävät, jos niin on tarkoitettu.

’Cos I am

Aloitin vaihto-opiskeluni ilman sen kummempia tai tarkempia suunnitelmia. Ensimmäiset viikot menivät totutellessa Isoon-Britanniaan ja Sheffieldiin, totta kai.Vasta helmikuun lopulla aloin viimein ymmärtää, miten paljon paneutumista opiskelu täällä vaatii. Neljä kurssia (eli moduulia), ja oma(t syksyn rästit ja) kanditutkielman kirjoittaminen siihen päälle… Nope, all aboard the Nope Train!

Tai jotain sen suuntaista. No, nyt toiseksi viimeisen kuukauden alussa, ennen kaksiviikkoista pääsiäis… ”lomaa” (siis aivan naurettavaa pitää kaksi viikkoa vapaata ennen kaikkia deadlineja. No, wait…!) olen viimein löytänyt itsestäni aitoa, omasta itsestäni lähtevää tahtoa ja halua oppia ja tutkia asioita. Oikeastaan olin hieman (lue: aika hemmetisti) ylirasittunut, taas kerran, ennen kuin herra I sitten saapui katsomaan minua viikoksi. ♥ Hän ei pelkästään tullut lomailemaan (ja raahaamaan mukanaan takaisin Suomeen kaikkea DW-, Firefly- ynnä muuta (nörtti)tavaraa mitä olin onnistunut tammi-maaliskuussa hankkimaan :–D), vaan toi mukanaan kirjan, josta minun olisi pitänyt lukea muutama kappale ennen vaihtoa… No, luin vielä viimeisenä yönäkin, mutta luulen ymmärtäneeni sen viikon aikana jotain tärkeää.

Mitään ei voi saada luopumatta jostakin, eikös se niin mene? Luulen ehkäpä viimein ymmärtäneeni, mitä se omalla kohdallani tarkoittaa; sitä, että minun on tehtävä valintoja, eikä kaikkea vaan yksinkertaisesti voi saada. Hemmottelin itseäni materialla vaihdon alussa, mutta olen vihdoin ja viimein löytänyt keinoja siihen, miten pystyn nauttimaan yksinkertaisistakin asioista ja hetkistä. Täällä linnut ovat laulaneet jo helmikuun lopulla, ja kirsikka- ymv. puut ovat kukkineet melkein kuin idässä päin! :3 Olen oppinut ostamaan enemmän hedelmiä, vihanneksia ja tuoretta ruokaa, jota voi itse laittaa – vaikka silloin tällöin olen sortunut mikropurilaisiin. Todettuani niiden huonon laadun aloin keittää perunoita mukisematta :–DD Ja banaanit on oikeasti hyviä. Ja vesi! ”Kunnon” suodatinkahvia on silloin tällöin ikävä, mutta tee on minulle sopivampi juoma kyllä muutenkin :3

Aloin tehdä tietoisia valintoja ruuan suhteen melko kauan ennen kuin opin viimein, miten aamuisin kannattaa herätä. Metelöivät kämppikset ovat kovasti häirinneet muutenkin herkkää unirytmiäni huolimatta kaikista pyrkimyksistäni olla jämäkkä… No, muutama kuukausi Nintendo 64:ää, Pleikka 2:ta (ja pokeria) pelaavien, alkoholista ja musiikista nauttivien, melko huolettomien (lue: sotkuisten) kämppisten kanssa menee siinä muun vaivan ohella :’D No, ainakin olen oppinut viimein pitämään puoleni, ja aion tehdä niin palatessani solukämppääni Suomessa. Tosin saatan saada Neiti A.V:n alivuokralaisekseni osaksi kesää, mikä on sinällään budjetilleni tervetullut ratkaisu! :3

Valitsin englanninkieliselle vaihtoblogilleni otsikoksi ”Following the heartlines”. Kaikkiaan opin seuraamaan sydämeni ääntä täällä Englannissa vasta herra I:n vierailun jälkeen – asiaa auttoi myös, että eräs uusista kavereistani, kiinalainen Jane, luki kädestäni, että sydämenviivani on vahva. Pikkuhiljaa alan kaiketi ymmärtää, mitä se tarkoittaa. ♥

Duns duns duns

Heii~

Olenpas ollut kirjoittamatta. Heh. Menossa taas töihin, nyt alkaa ensimmäinen viikko ;3 Orientoiva harjoittelukin on jo pulkassa, syksyllä alkaa kolmas vuosi ja kandin teko! ♥

Minulla on mennyt tämä kevät todella hyvin♥ Aloin käydä DW-miiteissä ja löysin lähestulkoon heti oman tohtorini♥♥ Herra I on erittäin söpö, höpsö ja seurallinen :3 Olen onnekas♥

Cossattuakin on tullut esim. Desuconissa ja Animeconissa, Oswinia ja Kayleetä :3 Syksyllä sitten Traconiin ja Fanfestiin ja vielä miitti tässä kesällä : D Olen niin iloinen tästä kaikesta ^^

Olen kuunnellut nyt paljon Dunderpatrullenia (siitä otsikko) ja pelannut Ragnarok Online 2:ta. Hihii. Se saakin nyt jäädä, koska työt. Eli nukkumaan~ (Ehkä pienen lj-päivitksen jälkeen…)

See ya :3

I need true emotions


You Fall in Love Quickly


You are yourself in relationships. You are very honest and real sometimes to your detriment.
For you, love is exciting and invigorating. Love puts a spring in your step.You don’t have a checklist when it comes to your perfect partner. You’re open to whatever happens in your life.You connect to others easily, and you want to figure out if there’s a spark as soon as possible. You don’t hold back.

Your Heart Is Purple


For you, love is about establishing and developing a deep connection.
If it’s true love, it brings you more wisdom and inner strength.Your flirting style: SincereYour lucky first date: An afternoon at a tea houseYour dream lover: Is both thoughtful and expressiveWhat you bring to relationships: Understanding

You Should Work With Information


You are highly analytical and logical. You are good at sifting through facts.
You enjoy complexity, and for you, there’s nothing more exhilarating than solving a puzzle.You are detail oriented and focused. You don’t let anything slip through the cracks.You are trustworthy and ethical. People can trust you with there most private information.

You Are An ENFP


The Inspirer
You love being around people, and you are deeply committed to your friends.You are also unconventional, irreverent, and unimpressed by authority.Incredibly perceptive, you can usually sense if someone has hidden motives.You use lots of colorful language and expressions. You’re quite the storyteller!In love, you are quite the charmer. And you are definitely willing to risk your heart.

You often don’t follow through with your flirting or professed feelings. You break a lot of hearts.

At work, you are driven but not a workaholic. You just always seem to enjoy what you do.

You would make an excellent entrepreneur, politician, or journalist.

How you see yourself: compassionate, unselfish, and understanding

When other people don’t get you, they see you as: gushy, emotional, and unfocused


Your Travel Personality Is: The Bonder


For you, travel is less about where you’re going – but who you’re going with.
It’s no fun to experience an amazing city or a beautiful beach without your friends.In fact, it doesn’t really matter where you go… because you and your friends always figure out how to have fun!

You Are a Flawless Beauty!


When it comes to beauty, you spare no expense – and it shows
You’re the kind of woman a man would launch a thousand ships forIt’s hard for anyone to beat you in the beauty department

But remember, it’s okay to show a flaw or too – you’ve got plenty to spare


You Should Be With a Water Sign


Your best match is a Cancer, Scorpio, or Pisces.

You crave intimacy and connection in your relationship. A water sign can open up to you.And while you like to be bonded to your partner, a relationship with a water sign won’t be all soul gazing.

A water sign matches your goofy sense of humor, as well as your desire to help others.


You Are Picky When it Counts


Like most sane women, you want a great guy who will treat you well.

But you’re also willing to put up with a few flaws in your Mr. Right

You should congratulate yourself on having a realistic approach to dating.

You probably have quite a few great guys you can date!


Your Love is Based on Commitment


You believe that love is something that develops and grows.
You don’t believe in love at first site, and you never mistake lust for love.
For you, love is about mutual devotion, respect, and understanding.
You don’t feel comfortable in a relationship, unless you’re both in it for the long run.

Why your love can last: You don’t take commitment lightly – or leave relationships easily

Why your love can fail: You’re so committed, you often can’t see the most obvious problems in your relationship