Let’s make it happen tonight

Hei vaan taas, long time no see :DD

Eipä ole vähään (köh) aikaan tullut kirjoiteltua, kun en ole paljoa ollut somessakaan aktiivinen viime vuoden kesästä tähän syksyyn. Boikotoin Facebookia ahkerasti, minkä vuoksi en vastaillut viesteihin, saati sitten lukenut niitä. Nyt olen kuitenkin opiskelujenkin suhteen tekemisen syrjässä kiinni, ja edessä on itselle toiset edarivaalit, joissa aion olla ehdolla. Fuksivuonna siitä ei olisi varmaan tullut mitään, kun en yliopistomaailmasta vielä juuri mitään tiennyt.

Nyt on kandijututkin alkaneet luistaa, toisin kuin viime syksynä, ja hyvä niin. Jos nyt vähentäisin World of Warcraftia ja Sakura Clickeriä sen verran, että saisin jotain kirjoitettuakin… Katsotaan.

Traconissa oli muuten tosi hauskaa. Kaylee-cossia kuvattiin kiitettävästi ja tunnisteltiin mukavasti, näin jopa yhdellä tyypillä Mal-paidan ♥ Kolmostohtorikin teki viimein debyytin, toivottavasti sitten pidämme ryhmäcossibileet marraskuussa :3

Raksu tulee ehkä tänne viikonlopuksi, kun joutuisin muuten menemään sen luo jo tänään. Kun huomenna ei kulje juuri ollenkaan junia minnekään, kiitos huomisen lakkoilun. Eikä siinä vielä kaikki; meinaavat lakkauttaa junaliikenteen Jkl-Seinäjoki-välillä kokonaan maaliskuussa! Aivan törkeää, en pääsisi edes kotiin enää ;_;

Syy siihen, miksen mene jo tänään raksulle on se, että tänään on kymmenennet 3MIOT, ja onhan niihin pakko mennä. Olin fuksisitseilläkin, ekat sitsit pitkään aikaan, kun en viime vuonna ollut ollenkaan :’D No, saa nähdä millainen tästä illasta tulee. Neljästä kuuten olisi luento, pitänee siis lopetella. Nähdään ♥

Mainokset

Doctor Who ”Wake Up” Lyrics from ”The Rings of Akhaten”

Waking the… Doctor?

A Writer's Life For Me

The song:

Rest now…..my warrior.

Rest now, hardship is over.

Live. Wake up. Wake up.

And let the cloak, of life – cling to your bones. Cling to your bones.

Wake up, wake up.

Live. Wake up. Wake up.

And let the cloak, of life – cling to your bones. Cling to your bones

Wake up. Wake up!

Live! Wake up! Wake up!

And let the cloak! Of life! Cling to your bones! Cling to your bones!

Wake up! Wake up!

(Choral section – insert epic speech here.)

Wake up! Wake up!

And here’s the Doctor’s epic speech he made to the planet god:

”I walked away from the Last Great Time War, I marked the passing of the Timelords, I saw the birth of the universe and I watched as time ran out, momentbymoment until nothing remained – no time, no space, just ME! I walked…

View original post 87 more words

A Child of the Universe Running (from two years ago now)

No, nyt on sitten tullut kaksi vuotta täyteen siitä, kun aloitin Doctor Who’n katselun. Olen ehtinyt nähdä ns. New Whon kokonaan, ja muutamia Classic Who -tarinoita. Luin myös Luolamiehen Lontoossa viime kesänä, ja ostin Galaxy Fourista yhden Big Finish -äänikirjan kun herra I oli käymässä täällä. ♥ Aloitin siis 7.5.2012 iltasella esiinnyttyäni hieman (no, tunnistajat tunnistaa) ja oltuani ei-niin-menestyksekkäässä työhaastattelussa. Opin, että BBC:llä on todellakin muutakin eeppistä tarjottavaa kuin Uusi Sherlock.

Autoneja. Selvästi opiskelijoita valeasuissa.

”Run.”

Ja kyllä, London Eye on fantastinen.

Jep, minulla ei ollut ennakko-oletuksia, mitä nyt muutamia spoilereita Tumblrin yms. kautta… En toisaalta vieläkään ymmärrä, miksi (enkeli)patsaita pitää oikeasti säikkyä. No, ”emotionally invested”… Fantasiatasoni on ehkä alhainen, mutta Tohtori on hyvä (eettinen) opettaja. Ja tavallaan olen todella iloinen, ettei herra I muistuta oikeasti niin paljon Kymppiä. My precious baby (ei kun). ♥

Ja sen sijaan, että juoksisin aina karkuun kaikkea, minun on kohdattava pelkoni ja etenkin haasteeni. Nigecha dameda  ja niin edelleen.

Elikkäs kuuntelen Euroviisuja, kun en ehtinyt 1. semifinaalia katsella, ja toivon saavani deadlineen mennessä yhden jutun valmiiksi ja viimeistään lauantain finaalia varten hommat tarpeeksi hyvälle mallille… Huomenna olisi toisaalta tilaisuus käydä kertomassa omasta yliopistosta jotakin muutamille kiinnostuneille. Voi olla, että nyt on ”käännytystyön” aika!

Nyt hyviä öitä (ja Eppuja).

Hölmöstä rakkaudesta 100 km Ouluun

Hei, minun pitäisi lukea, mutta (ahdistuneisuushäiriöt ahdistavat liikaa!)… Ei kun. Tahdoin vähän kirjoittaa jotain dadaa, tajunanvirtaa siitä, miten paljon odotan kesää. Minulla olisi nyt kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa neljän kurssin lopputyöt – kaikki englanniksi, luonnollisesti. Vasta niiden jälkeen katson, mitkä Jkln keskeneräisistä kursseista ovat vielä pelastettavissa. Ingen panik, ainakin minulla on kieliopintoja enemmän kuin tarpeeksi! Akateeminen ruotsi noin kahden vuoden tauosta huolimatta heittämällä läpi, hah! Varmaan kaikki sen ansiota, että olen kuunnellut Kentiä ja katsonut ahkerasti Solsidania (på finska heter det Onnea onkimassa)! ;D

Mutta kuten otsikosta voi ehkä huomata, kuuntelen taas pitkästä aikaa SMG:a, ja vähän muitakin kappaleita tällä kertaa kuin vain Johnlock-feelseissä sitä, joka kantaa nimeä Minne katosivat päivät. No, kuuntelin sitä aikoinani oman sydänsäryn vallitessa, mutta koska olin nuorempi ja hölmö, jäin vellomaan tunteisiini liikaa. Nyt uskon, että voin ainakin jossain määrin olla tunteideni herra(tar).

Heh, piti kirjoittaa ensi kesästä, ja palasin taas menneeseen. ”Rakkaus on, mitä on.” Niin kuin elämäkin. Olen iloinen siitä, että olen päässyt lyhyesti sanottuna jo hieman tasapainoon epikurolaisuuteni kanssa ja poiminut aika paljon stoalaista asennetta. Sanon usein itselleni, että ”kaikki kääntyy, niin kuin kuuluukin kääntyä”. No, vielä on paljon opittavaa. Onneksi olen vielä nuori…

No, nyt siihen ensi kesään. Otsikko sanookin ehkä kaiken oleellisen? En osaa aina kuvailla sitä tunnetta, joka minulla on herra I:n kanssa… No, nyt voin luvalla puhua hänestä Tohtorina, sillä hän sai siitä DW-testistä 11. Tohtorin, ja minä sain… Amyn. No, Ulla sai Roryn, mutta… Saat luvan odottaa sen pari tuhatta vuotta!

Ensi kesänä tulee olemaan kiireistä, sillä kesäkuu on pyhitettävä lomailulle. Pääsen ehkä Kieliin. Joudutaan menemään Bremenistä junalla, mutta… Katsotaan. Ja juhannuksen tahdon viettää herra I:n kanssa, koska… No, kuuntelin Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Suomineidon yhtenä yönä, ja totesin, että tahdon viettää edes yhden juhannuksen hölmösti rakastuneena. Mutta tahdon myös peli-illan, jossa olisi laatuja – enkä nyt valitettavasti puhu laatujuustoista. No, tätä lukevat luultavasti ymmärtävät, jos niin on tarkoitettu.

Because they are going to be sad later – DW-haaste

Mitä Doctor Who merkitsee minulle?
Osallistuin 50-vuotisjuhlan takia haasteeseen, jossa pitää kertoa Doctor Who’n merkityksestä itselle. Ekana lyhennetty versio, ja sitten varsinainen.

***

Lyhennetty versio:

Elettiin kevättä 2012, ja olin vaipumassa murheen alhoon iloisesta ensimmäisestä opiskeluvuodesta huolimatta. Miksi? …No, miehen takia, tietenkin. Lumoavan, älykkään, seurallisen miehen takia, joka oli varastanut minulta suudelman, ja lähes sydämenkin. Tuntui, etten pääsisi tästä yli. En ilman apua. Halusin paeta.

***

Elettiin kevättä 2012, ja olin vaipumassa murheen alhoon iloisesta ensimmäisestä opiskeluvuodesta huolimatta. Miksi? …No, miehen takia, tietenkin. Lumoavan, älykkään, seurallisen miehen takia, joka oli varastanut minulta suudelman, ja lähes sydämenkin. Tuntui, etten pääsisi tästä yli. En ilman apua. Halusin paeta.

Minulla oli ollut jo pitkään suunnitelmana katsoa Doctor Who’ta, mutten ollut koskaan saanut järjestettyä aikaa sille. Kun Yle sitten ilmoitti näyttävänsä sarjan yhdeksännestä Tohtorista alkaen, olin innoissani. ”Jes, pääsen vihdoin katsomaan sitä!”

Kun sitten katsoin ensimmäistä jaksoani koskaan, Rosea, ehkä pysäyttävin hetki oli se, kun Tohtori sanoi ”Juokse”. Tajusin, että minun on mentävä itsekin eteenpäin, ennen kuin hajoan pettymykseeni. Tohtori sai minut jälleen uskomaan elämään ja ihmisiin niin kuin ennen. Yhdeksännen Tohtorin suosikkikohtaukseni on ehdottomasti ”Just this once, everybody lives!”

Kun keskustelin tämän edellä mainitun miehen kanssa The Girl in the Fireplace-jaksosta, totesin, etten voisi ikinä olla kuin Madame de Pompadour. Mies puolestaan piti Pompadouria hienona, vahvana naisena. Minua ei ilmeisesti niinkään. Minkä mahdan sille, että suhtaudun rakkauteen vanhanaikaisesti, enkä voisi olla kenenkään toinen nainen tai ”a friend with benefits”? Aioin olla tuo jälkimmäinen ko. miehen kanssa, mutta en pystynyt siihen. Tunsin liikaa.

Tohtorin suhtautuminen tunteisiin, erityisesti jaksossa The Age of Steel. Tunteet tekevät meistä ihmisiä, olen siitä varma. Siksi en pystynyt olemaan pelkkä seksikaveri. Päätimme pysyä ystävinä, koska olin kuulemma hyvää seuraa, muttemme ole pitäneet paljoa yhteyttä, ja hyvä niin.

Masennuin sitten kesällä, enkä pelkästään Doomsdayn takia, vaan siksi, etten löytänyt taaskaan rakkautta. No, minulla oli sentään Tohtorin viisaudet, jotka saivat minut jatkamaan. Syksy meni melkoisessa sumussa, mutta opinnot sentään etenivät.

Keväällä liityin Doctor Who Finlandiin ja aloitin miiteissä käynnin. Jälkikäteen voi vain sanoa, että kannatti! Kun seitsemännen kauden toinen puolisko alkoi, alkoi myös seikkailu oman Tohtorini kanssa. Matka jatkuu vielä, eikä loppua näy. Ja hyvin ollaan pärjätty ilman TARDISta!

Doctor Who on siis auttanut minut sydänsurujen ja masennuksen verkosta pois. Lisäksi olen saanut paljon ystäviä, rakkauttakin. Olen ylpeä siitä, että olen osa tätä fandomia!

”Because every time you see them happy, you remember how sad they’re going to be… and it breaks your heart. Because what’s the point in them being happy now if they’re going to be sad later? The answer is, of course, because they are going to be sad later.”
-Yhdestoista Tohtori, jaksosta The Doctor, the Widow and the Wardrobe

~Kayleef

Duns duns duns

Heii~

Olenpas ollut kirjoittamatta. Heh. Menossa taas töihin, nyt alkaa ensimmäinen viikko ;3 Orientoiva harjoittelukin on jo pulkassa, syksyllä alkaa kolmas vuosi ja kandin teko! ♥

Minulla on mennyt tämä kevät todella hyvin♥ Aloin käydä DW-miiteissä ja löysin lähestulkoon heti oman tohtorini♥♥ Herra I on erittäin söpö, höpsö ja seurallinen :3 Olen onnekas♥

Cossattuakin on tullut esim. Desuconissa ja Animeconissa, Oswinia ja Kayleetä :3 Syksyllä sitten Traconiin ja Fanfestiin ja vielä miitti tässä kesällä : D Olen niin iloinen tästä kaikesta ^^

Olen kuunnellut nyt paljon Dunderpatrullenia (siitä otsikko) ja pelannut Ragnarok Online 2:ta. Hihii. Se saakin nyt jäädä, koska työt. Eli nukkumaan~ (Ehkä pienen lj-päivitksen jälkeen…)

See ya :3