Ja pienen hetken ajan kylvemme kirkkaassa valossa…

Heipähei~ 

En muista mistä, mutta jostain tuo otsikko on, ei siis omasta päästäni. … Tarkistin. XD Kyokon viimeisen luvun nimi, jos jättää tuon ”ja”-sanan pois. <3 Se pulpahti mieleeni, kun ajattelin tätä päivää. Tänään oli kiva päivä, vaikka olinkin turhan sovinistinen ja pervo filosofian tunnilla. X’D Tanssiharkat oli kivat (tangoa!). ^_^

Ja koin suorastaan lumoavan hetken bussimatkalla kotiin. Se taivas! En muista nähneeni sellaista aiemmin. Taivas näytti yhdestä kohtaa vaaleanpunaiselta, pilvet valkoisilta, kuin jossain fantasiaroolipelissä. Ja se kuu! Täysikuu paistoi yhä ja loi pitkän kuvansa järvenselkään… Joksikin aikaa värit katosivat, mutta kun katsoin länteen… Aurinko oli jo kadonnut näkyvistä, mutta oli jättänyt upean, ruusunpunaisen ja oranssin iltaruskon jälkeensä. Olin Haapamäelle asti hämmästynyt, ihmeissäni luonnon kauneudesta. En kuunnellut edes musiikkia sinä aikana, olin vain yhtä hetken ja maailman kanssa. Kaikki näytti niin kauniilta, kuin olisin katsonut maailmaa joidenkin erikoisten lasien läpi… Olin todella vaikuttunut. Melkein laitoin viestin Atelle, mutta sitten päätin jättää laittamatta, en halunnut rikkoa sitä hetkeä ottamalla yhteyttä kehenkään. Oli oltava vain minä ja taivas. Se hetki, sen taianomaisuus kuitenkin haihui yhtä äkkiä kuin se oli tullutkin. Sen jälkeen pistin laput korvilleni ja aloin kuunnella musiikkia. En halunnut tehdä sitä aiemmin, sekin olisi voinut rikkoa upean hetkeni. Nytkin kuvasin sen huonosti, se oli oikeasti jotain niin sanoinkuvaamatonta… Halusin kuitenkin jakaa sen teidän kanssanne. <3

Se hetki jotenkin lisäsi uskoani siihen, että Jumala on olemassa. Hassua, että olen meidän porukasta kaiketi ainut, joka uskoo (nimenomaan kristinuskon Jumalaan)… Maailmassa on pahaa, mutta maailma on silti paikoin (ja myös ajoittain, kuten yllä tuli huomattua) niin kaunis… <3 Elämäni on varmasti helpompaa ja lähtökohdiltaan parempaa kuin monilla, monilla muilla, ja olen siitä älyttömän kiitollinen. Olen onnellinen.

Uskonnollisuudet sikseen. Köh. Olen myös huomannut, että elämälleni alkaa piirtyä suunta, joka on yllättävän selkeä. Elämä, joka näyttää olevan tässä ja siintävän edessäni, näyttää turvalliselta, muttei tylsältä, joskin selkeältä. Ja se on täynnä rakkautta. <3 Eihän sitä voi tietenkään vielä sanoa, on mentävä päivä kerrallaan. Mahtavalta se kuitenkin vaikuttaa. <3

~Teru-chan teh ”Olen täällä sinun vuoksesi”