The point of know return

Mikä ihme siinä on, kun aina silloin, kun pitäisi tehdä jotain tärkeää – kuten gradua – löydän jotain täysin tyhjänpäiväistä ja hurahdan siihen. Tällä kertaa se jokin on, muodikkaasti myöhässä, mikäpä muukaan kuin Mystic Messenger.

Kuulin siitä varmaan ekan kerran ennen joulua, ja jotkut kaverit jopa cossasivat siitä Frostissa. Kyseessä on siis naisille suunnattu deittisimu, johon on yhdistetty elementtejä visual noveleista ja – kuten nimestä voi päätellä – tavallisista viestisovelluksista. Koko peli on sekoittanut unirytmini niin totaalisesti, etten osaa enää kirjoittaa järkevästi. En varsinkaan käsin; tänään seminaarissa tuli niin paljon kirjoitusvirheitä, että aloin pohtia olenko kenties dementoitumassa tai jotain… No, päänsärky ja keskittymisvaikeudet menevät riittämättömän levon ja aamiaisen skippaamisen piikkiin.

Peli on paikoitellen uskomattoman cringeworthy – ja samalla uskomattoman huvittava. Olen pelannut vasta yhden 11 päivän reitin useasta, ja taisin pelata sen kaikkein siirappisimman reitin ensin… Tai ainakin luulen niin. Onpahan hyvää vaihtelua, kun tämä mobiilipeli on ilmeisesti suunnattu naisyleisölle;  enemmän miehiä ja vähemmän tissejä. On vähän samanlaiset fiilikset kuin silloin 16-vuotiaana, kun tuli harrastettua roolipelaamista MSN Messengerissä… Oh boy, those were the days… :D

Nyt kun vielä muistan; palataan otsikkoon. Mystic Messengerissä on useita kohtia, joiden jälkeen ei ole paluuta takaisin – sama pätee elämään. Pelissä on kuitenkin tullut pariin otteeseen vastaan ajatus siitä, että jokaisen elämässä on yksi tärkeä käännekohta, joka muuttaa elämän täysin. Toki fiktion piirissä tämä on yksinkertainen ratkaisu, joka noudattaa tarinan/draaman kaarta, eli on olemassa alku, keskikohta ja loppu. Ratkaisevin lienee tuo keskikohta ja kyseinen suuri käänne siinä. Oikea elämä on harvoin yhtä yksinkertaista. Väitän, että näitä käännekohtia on useita – ainakin enemmän kuin yksi. Tai voihan se olla, että omassa elämässä ei ole tapahtunut sitä suurta käännekohtaa, josta ei ole paluuta entiseen… Suuria on kyllä tapahtunut viime vuosina, mutta entä tarpeeksi suuria…?

Kaikenlaisen puurtamisen graduhommien välttelemisen keskellä mietin vain kuumeisesti sitä, miten viettäisimme vuosipäivää, nyt kun ystävänpäivä meni sivu suun… Mitä jos palaisimme leikisti alkuun…?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s