As completing the circle we’ll say goodbye

Viimeinen FMA-pokkari. Viimeiset yo-kirjoitukset. Viimeiset kouluviikot.

Se oli muuten eeppisin lopputappelu ikinä! Muistin taas, miksi fanitinkaan Ediä : D ♥ Harmi, että Roy jäi niin vähälle huomiolle koko pokkarissa… Al olikin varsin komea tapaus (Edistä ei puhuta XD) ♥ Enkä olisi uskonut sanovani tätä, mutta loppu ei harmittanut minua yhtään. Osin siksi, että tiesin mitä sieltä on tulossa, osin ehkä siksi, että olen kypsynyt (ja rakastunut itse oikeasti). Tuli kuitenkin sisäinen *fangirl squeal* siinä lopussa (lähinnä Edin takia, vähän sama juttu kävi kun katsoin leffan taas pitkästä aikaa XD), ja toteutus oli yllättävän söpö. Ja lisätarinan jälkeinenkin loppu oli niin kiva (HohoTrisha 4ever ♥)~ En ole koskaan aiemmin itkenyt mangaa lukiessa: lopun valokuvien lomassa oleva teksti kirpaisi osuessaan oikeaan. Ehkä minäkin saan tästä kaikesta toivuttuani teräksenvahvan sisällön…

Yli neljä vuotta sitten aloin fanittaa FMA:ta. Tuohon aikaan mahtuu käytännössä koko lukio, ennen sitä tai sen aikana alkaneet ystävyyssuhteet sekä ensirakkauteni. Paljon naurua, kyyneleitä, yhteisiä hetkiä koulussa, yöllisiä keskusteluja. Ja pian se kaikki on ohi, ainakin sen jokapäiväisyys. Pian etsin uuden kodin, koulun ja kaverit, joiden kanssa opiskelen ja mietin maailman menoa reaaliajassa. Uutta suhdetta en uskalla edes kuvitella vielä, mutta luultavasti senkin aika tulee joskus.

Minua pelottaa. Samalla palan halusta päästä opiskelemaan psykaa ja kokemaan kaikkea uutta. Minulle tulee teitä hirveä ikävä, mutta… ”Mitään ei voi saada luopumatta jostakin.” Ei ole epäselvää, miksi FMA on suosikkisarjani. Ympyrät sulkeutuvat, ja 27 tulee 26:n jälkeen, kalenterissakin. Ympyröistä puheen ollen, sinä päivänä kun olin ostanut ekan FMA-pokkarin, autoradiossa soi Justin Timberlaken What Goes Around, Comes Around. En nyt laita sitä tähän loppuun, mutta ympyrän sulkeutumisesta oli selviä merkkejä jo silloin! XD Olen liian nostalgiaan pyrkivä ja menneessä elävä, kun tykkään sulkea mielessäni ympyröitä.

Vaikket tulisikaan koskaan takaisin, meillä oli hauskaa yhdessä. Radiohitti? Aivan sama.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s