Periksi ei anneta!

Terveystiedon kirjassa oli muun muassa lausahdus: ”Vahvuus löytyy heikkoudesta”. Olen luullut ottaneeni neuvosta vaarin – mutta ehkä hieman väärällä tavalla. Olen takertunut muihin, valittanut ongelmistani ynnä muuta sellaista. Näyttänyt heikkouteni luullen, että se tekee minusta vahvan. 

”Ihminen, sinä olet nisäkäs, et John Wayne.” Tämän taas luin jostain lehdestä. Ihmisen sanotaan olevan laumaeläin. Laumassa yksilöt auttavat toisiaan selvitäkseen hengissä. Kiintymyssuhde toiseen yksilöön ei ole merkki heikkoudesta, vaan järkevyydestä; yhdessä suku jatkuu ja toinen saa turvaa toisesta. Tämänkin olen kai ymmärtänyt väärin: en halua selvitä yksin, tarvitsen muita ihmisiä (ja erästä tiettyä, joka ei tunnu tarvitsevan minua niin paljon). Olen tavallaan individualisti; pidän yllä omaa tyyliä ja kiinnostuksenkohteita. Haluan kuitenkin löytää samanmielisiä ihmisiä, sellaisia, jotka ymmärtävät. Taidan olla enemmän keskinäisriippuvainen kuin individualisti, sopisin paremmin sinne Japaniin X’D Tai ehkä ei.

Mutta onko oikein olla näin herkkä ja avoin? Minua alkaa jo itseänikin kyllästyttää itkemiseni ja takertumiseni. Selvisin Norjassakin ilman kavereita; nukuin kaksi yötä putkeen yksin hotellihuoneessa. Se oli aikamoinen saavutus, jos minusta puhutaan.

”En tiedä enää, mikä on tärkeää ja mikä ei? Vakivastaukseni, ”ystävyys on
tärkein arvoni” ei tällä hetkellä tunnu sopivalta. Ei tunnu miltään. Ei
edes kunnolla pahalta. Millään ei ole väliä, minulla vähiten.” (Ullan blogista)
Minulla on ollut samanlaisia ajatuksia, en arvosta itseäni, ja etsin arvostusta muilta. Ajattelen myös liikaa, niin kuin Ullakin. Ulla tosin odottaa jotakuta, joka ottaisi kädestä. En ole ihan varma, mutta hän taitaa tarkoittaa jotakuta, jolle olla ”koiranpentu”. Minäkin olen jotenkin tyytymätön tilanteeseeni. Mutta minullahan pitäisi olla kaikki hyvin, minulla on ystäviä ja vielä poikaystäväkin! Niin. Sellainen, joka ei tunnu kaipaavan minua koskaan. Onkohan vika kuitenkin minussa?

Kaikesta huolimatta en aio luovuttaa. Vaikka tulisi mitä.

~Teru-chan teh nevergiveup

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Periksi ei anneta!

  1. Ulla

    Jos poikaystävästäsi puhutaan, luulen, ettet ole koskaan erityisemmin yrittänyt tehdä siitä sinusta riippuvaista, ja se on tervettä. Mutta jos haluat Aten tarvitsevan itseäsi, se vaatii sitä, että pystyt antamaan jotain, mitä se ei saa muualta. Itse tiedät parhaiten, teetkö niin.Niin, minä tahdon jonkun pitämään kädestä. En tiedä, onko se paljon vai vähän.

  2. Ulla

    Ja tuo ystävyyden pohtiminen johtui, rehellisesti, I:sta ja A:sta. Molemmat ovat rakkaita, mutta kun eka viikko meni "meillä on paljon puhuttavaa"-merkeissä niillä… On vaikea tuntea itseään merkitykselliseksi, kun toiset puhuvat ohi. Eikä saanut edes suuttua, kun se olisi vain typerä ja lapsellista. Joten ahdistuin. X"D Ja tiedän, että on oma vikani, kun en voi puhua Mushishista tai Durarasta, joten ahdistus lisääntyy… Ahaha, lopetan tämän ajatusketjun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s