Kun erämaan tuuli nuolee jokesi uomaa ja mahtavat lauseet kuivuu kitalakeen kii

Sanat eivät tunnu merkitsevän minulle enää mitään. Vaikka kuinka minulle sanottaisiin, että kyllä minä pärjään ja olen todella rakas, vaivun vain silti epätoivoon ja olen vähällä luovuttaa. Haluan pois täältä – tämä paikka tekee minut hulluksi, koti vielä enemmän. Pidättelen lähes jatkuvasti itkua, jonka syytä en tiedä. Käsitän kyllä järjellä, miten hyvin asiani ovat: minulla on katto pään päällä, minulla on ystäviä ja rakas, koulukin menee mainiosti. Silti haluan vain itkeä. Miksi? Sen minä haluaisin nyt mitä kipeimmin tietää.
Mikä minua vaivaa? Tämä ei saa jatkua näin. Järki sanoo, että periksi ei anneta, sanon näin kaikille muille, kirjoitan sen ylös, mutta silti jokin sisälläni haluaa saada minut itkemään, käpertymään kerälle nurkkaan, pois muiden silmistä. Ajattelin jos voisin mitenkään hukuttaa itseni kyyneliini… Silti jokin saa minut kirjoittamaan tähän, että haluan jonkun löytävän minut, ennen kuin oikeasti hukun. Jonkun (oikeastaan erään tietyn), joka pitää sylissä ja lohduttaa minua sanoen – ei. Eiväthän sanat merkitse minulle mitään nyt. Entäs sitten teot? Hetkellisesti, kyllä. Keskiviikkoyönä minun oli hyvä olla, kunnes piti nousta uuteen aamuun.
Minua pelottaa. Eilen nauroin lähes hysteerisesti jollekin toisarvoiselle (mauttomille videoille, jotka pyörivät toisella puolella taloa) ja melkein itkin samalla. Tuijotin eteenpäin käännettyäni kasvoni pois äidin näkyvistä, nauroin vain ja lähes itkin. Hetken ajattelin, että nytköhän minä sitten viimein sekoan. Se oli kamala tunne.
En halua mennä koulupsykologille, tämä on sen verran pientä, että luulisi minun selviävän omin voimin, tai ainakin teidän avullanne. Haluan kuulla lohduttavia sanoja, vaikka tuntuu etten osaa ottaa niitä vastaan. 

~Teru-chan teh sekoamassa?


You Are Astronomy


This world is not enough for you… literally. You can’t help but wonder about what else is out there.
You’re the type of person who believes that anything is possible, and you’d like to prove it.
You are also quite philosophical. You spend a lot of time wondering about our place in the world, how the universe was started, and what the future holds.
You may not ever get all the answers you seek, and that’s fine with you. Questioning is part of the journey.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kun erämaan tuuli nuolee jokesi uomaa ja mahtavat lauseet kuivuu kitalakeen kii

  1. Ulla

    Minusta sinun pitäisi mennä sinne koulupsykologille. En aio yrittää lohdutella, vaikka uskonkin, että selviät ja tulet olemaan onnellinen. Mutta koska olet minulle tärkeä, minusta sinun kannattaisi mennä juttelemaan psykologille, joka osaisi auttaa sinua, kun ainakin minä tunnen, etten kykene kuin sanoihin. Ei ole hyvä kantaa murheitaan yksin, ja jos me emme pysty sinua tavoittamaan, pyydä apua muualta. Olen huolissani, kun tämähän ei ole sinulle tuore tunne..? Mutta jos ikinä tunnet, että minäkin voisin auttaa sinua, pyydä vain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s