Käytit testin tekemiseen 9 minuuttia 38 sekuntia.
- 68% (13/19) – Ulospäinsuuntautuneisuus
- Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.
- 10% (2/20) – Psykoottisuus
- Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus,
empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus,
epäinhimillisyys. - 52% (12/23) – Neuroottisuus
- Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.
- 21% (5/24) – Valheasteikko
- Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.
http://www.xestia.net/testit/persoonallisuus.php
Näin. Olen neuroottisempi kuin luulin… Tosin eihän näistä testeistä voi vetää oikeasti mitään johtopäätöksiä. Mutta kuitenkin. Luin jostain ettei ihmisellä ole pakko olla hyvä itsetunto, sen avulla vain selviytyy pettymyksistä ym. helpommin. Minullahan ei ole oikeastaan mitenkään huippuhyvä itsetunto, mutta ehkä jonkinlainen kuitenkin.
Tämä vuosi on aivan erilainen verrattuna viime vuoteen. Ihmissuhdeasetelmat ovat… vaikeampia kuin ennen. Minulla on välillä paha olla koulussa ihan vain sen takia, miten viileät välit minulla on joihinkin kavereihini. En tiedä, johtuuko se pelkästään seurustelustani, mutta jotenkin minua kohdellaan eri lailla. Tai ainakin tuntuu siltä… Olen lähes menettänyt yhteyden osaan kavereistani, tai ainakin siitä yhteydestä on tullut huomattavasti pinnallisempi… En aina tiedä, missä mennään, tuntuu vähän samalta kuin yläasteella (yksi silloinen kaverini lakkasi puhumasta minulle ja kun kysyin, miksei se kerro minulle kuulumisiaan, se sanoi etteivät ne kuulu minulle)… Senkin takia olen vähän pihalla, kun en ole enää niin paljoa koneella (vanhempieni mielestä se on ollut vain hyvä juttu). X’3 En ole enää hirveän perillä kaukana asuvien kaverienikaan tilanteista…
Vietän viikonloppua kotona, näin vaihteeksi. Välillä tuntuu, että olen vieraantunut perheestänikin, kissa on kasvanut isoksi enkä ole huomannut mitään, meille on vaihdettu uusi pöytäliina… Olen ollut kuulemma liikaa poissa kotoa, ja ehkä minä olenkin. Itsehän olen soppani keittänyt, rakkaus on sumentanut pääni tai jotain…
Mutta tästedes yritän olla sosiaalisempi ja kiinnostunut muistakin kuin Atesta (ei siis siinä mielessä XD). Haluan, että minut huomataan eikä ignoorata tyystin… Tekisi mieli välillä huutaa ”Hei, minäkin olen yhä olemassa, minullekin voi puhua!” ._.
Vihastumisesta… Eilen kiukustuin jostain syystä, en tiedä mistä, ja vanhempani olivat lievästi sanottuna ihmeissään, ihan kuin en saisi suuttua… Tänään minulla ja äidillä oli känää, ja kun menin mielenosoituksellisesti paiskomaan ovea, äiti suuttui… Kyllä me sovimme, aika nopeastikin. Minusta tuntui silti, etten olisi saanut suuttua… Äidistäkin tuntuu välillä siltä. Me olemme varmaan kaikkein äkäisimmät henkilöt meillä, ja on silti on muka aina niin ihmeellistä jos jompikumpi meistä suuttuu :’D
Tämä vuosi (puhun edelleen kouluvuodesta) on jotenkin paljon vaikeampi, ja myös surullisempi, ainakin minun näkökulmastani. Viime vuosi oli enemmän täynnä iloa ja naurua, tänä vuonna on ollut kylmää… Tosin tänä vuonna olen saanut myös paljon rakkautta, josta viime vuonna saatoin vain haaveilla. <3
Silti tämä henkinen välimatka ystäviini tekee minut hyvin surulliseksi…
You Should Dress Up As a Bear |
 You are a cuddly, warm person who is eager to give out hugs to anyone who wants them. You are a very touchy person. In fact, you tend to overwhelm people with your affection sometimes. While you are very sweet and caring, people should never underestimate you. If you’re toyed with or taken advantage of, watch out! You have an immense amount of power and strength. And given your fierce temper, you wouldn’t hesitate to crush someone if he or she deserved it. |
Just when I think I'm king, 
Yritetään yhdessä, taas kerran. ^_^ Pyritään löytämään yhteistä aikaa, ja ehkä voisi lakata aina olettamasta automaattisesti, että käytät kaikki viikonloput Atella tai kotona paikkaillen sitä, että olet ollut Atella. Etköhän sinä osaa asiasi itse järjestää, ja kieltäydyt, kun se ei sovi. Niin helppoa se on. Vaikka on tässä jo vähän tsempattu, olethan sinä nyt pienellä aikaa ollut meillä kahdesti. <3Jännää, että molemmista tämä vuosi on ollut kylmempi… Mikähän ihme siinä on? No, tsempataan, tsempataan. Eihän meidän tarvitse kuin puhua ja kuunnella, niin helppoa se on. Aletaan viettää taas vähän enemmän aikaa kirjastossa pöydän ääressä? Se nimittäin auttoi viime vuonna yllättävän paljon. Vaikka tila kyllä loppuu… XD Kyllä tämä tästä, eikö vain? ^_^
kuulut ihmisiin, joihin mieluusti tutustuisin paremmin. *hali* Kannattaa vain tehdä itsensä huomatuksi eikä jäädä ihmettelemään nurkkaan. Ja~ tsemppiä sinullekin~
Joo, Nni, samoin *hali*Kiitos, kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa. <3